Crippler, Monastery Dead, Mörbid Vomit, Purtenance @ Klubi, Turku 6.12.2013
Turun Klubin Ilta-puolelle kokoonnuttiin itsenäisen Suomen hengessä menneenä perjantaina juhlistamaan kuudennettatoista Metallihelvetti-klubia. Tällä kertaa oli tarjolla, yleisestä black metal-vaikutteisesta linjasta poiketen, neljän bändin kattaus kalmanhajuista kuolonmetallia.
Illan aloitti itä-Suomesta luotsaava Crippler, joka tällä nimikkeellä on uusi tulokas, miehistön ollen kuitenkin sangen tuttua erään toisen kolmesanaisen nimen alla vaikuttavan imatralais-bändin riveistä. Live-kokoonpano oli tällä kertaa varsin vajavainen verraten alkuperäiseen, sillä peräti kummatkin, laulaja ja basisti, oli korvattu sessionisteilla. Tästä huolimatta yhtye soitti varman ja dynaamisen keikan, jylläten läpi raskaasti ylivyöryvää sanomaansa. Keikkapaikalle ominainen bassovoittoinen soundi vahvisti entisestään yleissoundin rouheutta ja laulajan matalalta lauletut vokaalit viimeistelivät paketin. Osa materiaalista oli hitaampaa ja tarttuvampaa, mutta seassa oli kuitenkin myös monimutkaista riffittelyä, äkillisiä taukoja ja tempovaihdoksia, joten myöskään soittotaidoissa ei ollut kenenkään suhteen moittimista. Harmikseni kvartetti soitti melko lyhyen keikan, johtuen tietysti käytännön syistä. Uskon kuitenkin että näistä herroista kuullaan vielä..
Asiaankuuluvan säheltämisen ja roudaamisen jälkeen lavalle asteli vahvistus Itänaapuristamme nimeltään Monastery Dead. Kansallisuuden läsnäolo näin itsenäisyyspäivänä tuntui huvittavan muutamaa muutakin allekirjoittaneen lisäksi, ja jäimme mielenkiinnolla odottamaan mitä tuleman pitää.
Aikaisemman täyspitkänsä ”Cold And Gloom” mukaisesti yhtyeen linjan olisi pitänyt olla thrashahtavaa death metallia, mutta livenä se sai hyvin erilaisia muotoja. Biisit tuntuivat välillä töksähteleviltä ja olevan vailla varsinaista punaista lankaa, kielisoittajien soittaessa kummallisia kuviota ja rumpalin tahdittaessa tauoillaan olemattomia pysähdyksiä. Aikaisemmin mainitsemani lokaalin soundimaailma vaikutti tällä kertaa päinvastaisesti kuin edellisen esiintyjän tapauksessa, sen puurouttaessa soundeja entisestään, ja yhtyeen ulosanti oli lievästi sanoen hämmentävä. Soitto kesti myös tuntemattomasta syystä vain 30 minuuttia normaalin 45 minuutin asemasta. Bändiltä tuntui puuttuvan yhtenevä mielipide omasta genrestään, mikä loi epämääräisen mielikuvan. Kehottaisin tarkistamaan kuuluvatko kaikki muusikot samaan yhtyeeseen..
Hämmentävän fiiliksen ja oletettua pidemmän tauon jälkeen nousi parrasvaloihin lahtelainen Mörbid Vomit, joka selkeytti paketin ja otti luulot pois epäilijöiltä. Yhtye runnoi läpi tiukkaa, pääosin thrash-poljennolla kulkevaa kuolemaansa ja antoi varsin ammatimaisen vaikutelman itsestään.
Yleislinjasta poiketen bändi oli veren/lian yltympäri tahrima. Tehokeinona tämä toimi hyvin luoden teatraalista elementtiä ja kiinnostavuutta, toimimatta kuitenkaan bändin uskottavuuden kustannuksella. Kielisoittajat toimivat ns. klassisen kaavan mukaan, jossa keskimmäinen keskittyy vokalisointiin ja kaksi sivuilla olevaa moshaavat kaoottisessa synkassa. Tämä olikin toimiva ratkaisu ja huomio kiinnittyi erityisesti basistiin, joka riehumisensa lomassa soitti sangen taidokkaasti ja rankaisi soitintaan milloin missäkin asennossa. Vaikka bändillä on plakkarissa vasta yksi demo ja EP, osoitti se kuitenkin vahvuutensa toimivana live-aktina, jolta ei uskottavuutta puutu. Tiukka setti, kaikenkaikkiaan.
Mainos päättyy
Viimein lavalle kapusi illan pääesiintyjä, nokialainen Purtenance, jota varmasti moni paikalla ollut oli tullut vartavasten katsastamaan. Viime vuosina monia 90-luvun alun death metal-akteja on kaivettu naftaliinista, joko täysin tai osittain alkuperäisellä kokoonpanolla, ja kuilu julkaisujen välillä on saattanut olla kymmeniä vuosia. Tässäkin tapauksessa puolet kvartetista olivat ns. uutta verta, tämän kuitenkaan kokonaisuuteen vaikuttamatta. Rehellisyyden nimissä on sanottava etten ollut etukäteen levyltä kuultuna kovinkaan ihastunut yhtyeen materiaaliin, mutta livenä homma toimi paremmin ja vokalisointi oli selkeämpää ja dynaamisempaa. Aikaisemmin mainittu bassovoittoinen soundimaailma oli myös jälleen yhtyeen etu, joka syvensi ja toi pohjaa soundiin. Vaikka osa riffeistä olikin tuttuun tapaansa tyypillistä old school / death metal tuubaa, oli bändillä kuitenkin yllättävä tunnelmallinen puolensa; hitaammilla eteeristen kitaramelodioden sävyttämillä riffittelyillä, joita oli ympätty paahtamisen sekaan. Tämä loi pahaenteistä tunnelmaa, ja mieleen muistui uusimman täyspitkän, ”Awaken From Slumber”, Lovecraft-mainen kansitaide kalasammakoineen ja lonkeroineen. Yhtye teki sen mitä siltä odotettiinkin ja osoitti olevansa tärkeä osa suomalaisten death metal pioneerien kavalkadia.
Ilta oli kaikin puolin onnistunut, lukuunottamatta keskivaiheen hämmentyneisyyttä. Oli mukava nähdä pitkästä aikaa myös ko. genren bändejä näin monipuolisesti edustettuna. Tämän osoitti myös yleisö, joka oli selvästi kiinnostunut esiintyjistä, eikä kokenut niitä vain pakollisena auditiivisena saasteena pakolliselle humaltumiselleen. Tällä internetin ja warettamisen aikakaudella haluankin korostaa suurelle yleisölle keikoilla käymisen tärkeyttä. Jossakin vaiheessa luomisen hanat tyrehtyvät, sillä kaikkea ei vain voi saada ilmaiseksi, kotiin kannettuna.
Kirjoittanut: Tuukka Franck
Kuvat: Emmi Myllyharju
Mainos päättyy