Crustin ja groovaavan thrashin veljellinen kädenpuristus – arviossa Mörvin ja .338:n split-albumi ”Chopped in Half”

Tampereelta tärähtää taas. Raivokkaalla skank-beatilla paahtavan ja paikoin raskaammin runttaavan metallisen hardcore punkin keitosta tarjoilevat Mörv ja .338 ovat lyöneet soppakauhansa yhteen tuoreella split-vinyylijulkaisulla ”Chopped in Half”. Ja jälki on kuin onkin taatun lihaisaa.

42-minuuttisen tasajaon ensimmäinen puolisko on varattu Mörvin mätingille. Likaista, uhkaavaa, aavistuksen modernin metallimusiikin elementeillä kuorrutettua death-thrash-latausta kuuntelee mielellään. Mörv on jalostanut ilmaisuaan tikisti soitetuksi ja pienillä, harkituilla yksityiskohdilla viimeistellyksi turpasaunaksi. Nelikon esitys ”Chopped in Halfilla” on soitannolliselta kantiltaan esimerkillisesti toteutettua ja luonnollisesti svengaavaa. Biiseissä on latausta vaikka muille jakaa, vaikka tällä kertaa aivan ässätason biisit kokonaisuudesta puuttuvatkin. Soundipolitiikka toimii asianmukaisesti, vaikka masteroinnin myötä optimaaliset alataajuudet bassorummun ja basson jylinän osalta meinaavat paikoin jäädä tukkoon ahdetun keskiäänialueen jalkoihin. Rumpali Iiron virvelistä olisi myös voinut equttaa pois pykälän jos toisenkin ”St. Anger” -tyyppistä klompsetta. Mörvin osuus on kuitenkin kehitysosa-alueistaan huolimatta selvästi plussan puolella.

Allekirjoittaneen perehdyttyä nyt ensi kertaa .338:n hallittuun ja nyansseja myöten valveutuneeseen thrash-punk-tulitukseen oli hän alussa lentää perseelleen yhtyeen presenssistä. Kyseessä on erittäin hienosti groovaavaa ja maukkaan painostavaa, ensimmäisellä kotimaisella syljettyä raivokkuutta, josta tulee mieleen hienolla tavalla muun muassa Danny Lilkerin kasariyhtyeiden pirullisesti virnistävä tunnelma. Erityisesti kappaleiden ”Torakat nauraa” ja ”Kova kaliiperi” takaraivoon vaivihkaa kummittelemaan jäävä tarttuvuus on vavisuttavinta tavaraa, mitä allekirjoittanut on kotimaisella pikametallin kentällä pariin vuoteen kuullut. ”Mielikuvitusmaan” ”Suikkari”-henkisen tymäkkä rap-jazz-himmailu ennen biisin käyntiin lähtöä nostaa koko kokonaisuuden arvoa arvosteluasteikossa yhden pisteen verran.

Kyseessä on splittilevy, joka esittelee kaksi erittäin kehityskelpoista tulevaisuuden nimeä Härmän marginaalimetallin kentältä. Pykälää laadukkaampi tuotanto olisi toisaalta saattanut parantaa kokonaisuuden tasoa, kun taas toisaalta se olisi voinut pilata jotain sen resonoivasta viihdyttävyydestä.