Curimus – Artificial Revolution
Kymmenvuotisiaan kuluvana vuonna viettävä Curimus juhlii merkkipaalua rykäisemmällä pihalle toisen täyspitkän albuminsa standardin mukaisen kahden vuoden tauon jälkeen. Lomailuun loimaalaisilla tuskin heltisi aikaa, sillä keikkoja on mätkitty debyytin jälkeen mukavalla parinkymmenen vedon vuositahdilla. Liveympäristöön myös tuoreen ”Artificial Revolutionin” kuvitteleekin istuvan mitä mainioimmin, eikä moderni thrash-pauke hullummalta kuulosta stereoidenkaan välityksellä.
Urku avataan räväkällä ”Reincarnationilla”, joka pahaenteisen intronsa myötä näyttää välittömästi kaapin paikan. Länsinaapuriin kallellaan oleva riffittely kombinoituu muutamilla omaperäisillä melodioilla ja astetta vinksahtaneemmilla sovitusratkaisuilla — olkoonkin thrashinomainen suoraviivaisuus toisinaan turhankin vallitseva elementti. Curimuksen vahvin lenkki on kuitenkin sairaalloisen rääkynän omaava vokalisti Marko Silvennoinen, jonka toimitus on kappaleessa kuin kappaleessa likaista ja myrkyllistä. Välillä Silvennoinen kurkkaa jopa bläkkikseen viittaavaan, niin ikään anteeksiantamattoman väkivaltaiseen ulosantiin.
Suosikikseni nousevat Lamb of Godin mieleen tuova ”Faith & Obsession” sekä vastaavan kaltainen kiitospommi ”Born Yesterday”. ”Artificial Revolution” onkin toisinaan The Hauntedille ja Carnal Forgelle kalskahtavien sovitusratkaisujensa myötä sekä selvästi totuttua murjovampi, että tyylitajuisempi rässiannos. ”Preachings” tosin kuulostaa ihan Soilworkilta — ja melko onnistuneelta sellaiselta. Samaa ei voi sanoa ”Love Song”ista, joka lässähtää omituiseksi midtempoiseksi kikkeliheviksi. Varsinaisia huippuvetoja levylle ei juuri paria enempää mahdu — olkoonkin perushyvä moderni metalli muuten kohtalaisen hyvissä kantimissa.
Mainos päättyy
Lopulta, aavistuksen ylipitkän kestonsa vuoksi, on bändille annettava nuhteita hienoisesta yliyrittämisestä. Vaikka koko 56-minuuttinen kiekko pitääkin sisällään ehdottomasti enemmän hyviä kuin heikompia hetkiä, olisi ainakin parin kappaleen verran voinut karsia rannalle. Toisinaan tuntuu myös, että lahjakkuuden todistamiseen tarvitaan minuutin-kahden verran ylimääräistä läskiä aivan liian monen raidan perään. Lyhyempänä kattauksena — parhaimpia ideoita hyödyntämällä — olisi jo toinen kokopitkä räjäyttänyt pankin. Taito- ja metelitason ollessa näin kaoottisilla lukemilla, on seuraavaa Curimus-julkaisua tilaisuus odottaa suurella mielenkiinnolla.
8/10
Kappalelista:
01. Reincarnation
02. Free-standing Nation
03. No Feast for the Vultures
04. Faith & Obsession
05. Love Song
06. In the Darkness
07. Blade In / Blood Out
08. Unchained
09. Preachings
10. Depraved
11. Born Yesterday
https://www.facebook.com/curimusband
Mainos päättyy
Kirjoittanut: Tomi Salmi