Kun In Flamesin perustajajäsen Jesper Strömblad ja entinen basisti Peter Iwers kertoivat viime maaliskuussa muodostaneensa yhtyeen Amaranthesta lähteneen vokalisti Jake E:n ja rumpali Alex Landenburgin kanssa, ajatukseni olivat ristiriitaiset. Strömblad on toki kirjoittanut ”The Jester Racen”, ”Whoraclen” ja ”Colonyn” kaltaisia lähes kiistattomia mestariteoksia, mutta heleällä äänellä laulavan Jake E:n kanssa materiaali tulisi tuskin olemaan hirveän ärjyä.

Ennakko-odotukseni saivat vahvistuksen, kun bändi julkaisi elokuussa ensimmäisen singlensä. ”Karma” lähtee käyntiin välittömästi Strömbladin kädenjäljeksi tunnistettavalla mainiolla riffillä, mutta säkeistöjen muodostuessa pääosin Jake E:n laulusta ja jonkinnäköisestä syntikkabiitistä, ei tarttuva kertosäekään onnistu hinaamaan kappaletta plussan puolelle.

Lokakuun kahdeskymmenes tuo viimein vastauksen siihen, pystyykö ruotsalainen superkokoonpano vastaamaan kovien nimien mukana tuleviin odotuksiin. Ensimmäisenä sinkkuna kuultu ”Karma” laittaa levyn liikkeelle ja seuraava kappale ”Heartrage” jatkaa hyvin samoilla linjoilla kertosäkeen muistuttaessa jostain takavuosien pophitistä, jonka nimeä en saa päähäni.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Seuraavat kolme kappaletta menevät ohi yhdessä sumussa, ja vasta ”Letter to Myself” onnistuu havahduttamaan energisellä introllaan, joka olisi kuin kotonaan jollain In Flamesin 2000-luvun albumeista. Kappale edustaa muutenkin levyn parhaimmistoa onnistuen fuusioimaan popin ja metallin tyylikkäästi. Seuraava selkeästi erottuva kappale on hieman puolivälin jälkeen kuultava ”Holding Your Breath”, joka on pääroolia näyttelevillä syntikoillaan lähinnä epämiellyttävä kokemus, joka saa minut toivomaan että olisin jossain muualla. Vaikka töissä. Tai juurihoidossa.

Loppulevy ei juurikaan yllätyksiä tarjoa. Pakollinen balladi ”Inside A Lullaby” sopisi soitettavaksi yökerhoon vähän ennen valomerkkiä, mutta metallialbumilla sillä on lähinnä vaivaannuttava vaikutus.

Levyn anti koostuu erittäin popista ja elektronisilla elementeillä maustetusta radiometallista, joka ei juuri yllätyksiä tarjoile. On jossain määrin outoa, että In Flamesin kevyempää nykysuuntaa aiemmin kritisoinut Strömblad lyö nyt itse pöytään näin häpeilemättömästi valtavirtaan päin kallellaan olevan albumin. Omassa genressään ”Letters to Myself” on ihan laadukkaasti soitettua ja tuotettua musiikkia, mutta kovista nimistä muodostuvan kokoonpanon olisi toivonut saavan aikaiseksi omaperäisemmän teoksen. Myöskin variaation puute laskee levyn tehoa, kun kappaleet meinaavat puuroutua yhdeksi mössöksi sitä kuunnellessa.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Aika näyttää millaiseksi Cyhran tulevaisuus muodostuu. Debyyttialbumi jättää paljon petrattavaa, mutta näyttää siellä täällä välähdyksiä myös suuremmasta potentiaalista.

5/10

Kappalelista:
1. Karma
2. Heartrage
3. Here To Save You
4. Muted Life
5. Closure
6. Letter To Myself
7. Dark Clarity
8. Holding Your Breath
9. Rescue Ride
10. Black Wings
11. Inside A Lullaby
12. Dead To Me

Cyhra Facebookissa

[aesop_video align=”center” src=”youtube” id=”uvBjQ543l84″ disable_for_mobile=”on” loop=”on” autoplay=”off” controls=”on” viewstart=”off” viewend=”on” revealfx=”off”]

Kirjoittanut: Saku Pikkarainen