D-A-D @ Tavastia, Helsinki 1.8.2013

Elokuu alkoi mitä herkullisimmalla tavalla, kun Tavastialle saapui Suomessa joskus hyvinkin tiheään tahtiin vieraillut tanskalaisbändi D-A-D. Itselläni on ehtinyt kulua useampi vuosi siitä, kun bändin edellisen kerran olen päässyt livenä todistamaan, joten nyt oli jo korkea aika lähteä tarkastamaan, miten tältä lähes 30-vuotiaalta ryhmältä rokki vielä luistaa. Tavastialle oli lähtenyt muutama muukin keski-ikäinen tätä todistamaan, olihan paikka loppuunmyyty jo ennakkoon. Yleisön ikäjakaumasta saattoi todellakin nähdä sen, että paikalle tulleet olivat varmaan kuunnelleet D-A-D:tä pitempään kuin pari vuotta sitten ilmestyneen ”DIC.NII.LAN.DAFT.ERD.ARK” -levyn verran.

Varttia vaille kymmenen D-A-D nousi lavalle ja Tavastian yleisö hurjiintui. Ensimmäisenä eetteriin iskettiin kaksi biisiä 80-luvulta: keikan aloittanut ”Isn’t That Wild” ja sitä seurannut ”Jihad”. Ensimmäisen biisin kirous kuultiin tälläkin keikalla, mutta jo toiseen biisiin soundit saatiin kohdalleen. Aika ajoin tämänkin jälkeen vokaalit hiukan särkivät, mutta ei se suuresti keikkanautintoa enää haitannut. Ehdinpä tässä miettiä itsekseni, montakohan kertaa äijät ovat noitakin aloitusbiisejä livenä veivanneet. Mutta hyvin ne yhä kulkivat, ovathan tämän bändin biisit sellaisia, jotka ovat hyvin kestäneet vuosikymmenien vierähtämisen. Ja hyvin ovat kuluneet vuodet kohdelleet itse bändiäkin.

D-A-D:n lavakarisma on todellakin säilynyt hienosti bändin vanhetessakin. Vokalisti Jesper toki mainitsi välispiikissään ennen ”A New Age Moving In” -biisiä, etteivät he todellakaan ole vanhoja. Eikä sitä kukaan esiintymisen perusteella varmasti olisi väittänytkään. Basisti Stig kiipeili entiseen tyyliin kaiken mahdollisen päälle lavalla ja esitteli yleisölle erilaisia bassojaan – ja ”Riding With Sue” -biisissä myös laulutaitojaan; muut bändiläiset taas keskittyivät tuttuun tapaansa olennaiseen eli rokin soittamiseen. Vokalisti Jesper kiitteli välispiikeissään vuolaasti suomalaista yleisöä, Helsinkiä ja Tavastiaa. Ja kyllähän 80-luvulta saakka Suomessa keikkailleille on tarttunut jokunen suomenkielinenkin lausahdus mukaan, nämä tietenkin saivat kovat aplodit yleisöltä.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Karu totuus tämän bändin kohdalla on kuitenkin se, että vanhemmat klassikkobiisit tempaavat yleisön aivan toisella tavalla mukaansa kuin uusi tuotanto. Tavastiallakin esimerkiksi aloituskaksikon jälkeen kovin meininki nähtiin biisien ”Everything Glows”, ”Point of View” ja ”Bad Craziness” kohdalla – tästä kolmikosta tuorein biisi on vuodelta 2000. Mutta minkäs sille voi, että nämä vain toimivat yhä. Toki uudempaakin materiaalia keikalla kuultiin: uusimmalta levyltä setissä oli mukana muutama biisi ja sitä edelliseltä ”Monster Philosophy” -lätyltä kuultiin nimikkokappale.

Tavastian setti oli rakennettu mukavasti niin, että keikan alussa rykäistiin kunnolla vauhtiin, keskivaiheilla rauhoituttiin hiukan bluesimman materiaalin tahdissa, kun hikiselle yleisölle tarjoiltiin yhteislauluun mainiosti innoittanut ”Grow Or Pay” sekä ”Rim Of Hell”. Välissä nähtiin myös bändin jammailusessioita, joiden tarpeellisuudesta puolentoista tunnin keikalla voi tietenkin olla monta mieltä. Ainakin minusta niitä olisi voinut jättää vähän vähemmälle. Lopussa kuitenkin tykitettiin vielä uudelleen täysillä. Varsinaisen keikan päättänyt ”Bad Craziness” ei varmaan jättänyt kenenkään paikalla olleen paitaa kuivaksi, sen verran hikistä menoa täpötäydellä Tavastialla koettiin.

Eihän D-A-D tietenkään tuohon varsinaiseen settiin keikkaansa päättänyt, vaan pienen hengähdystauon jälkeen Tavastia sai, mitä pyysikin. Viimeistään toisena encore-biisinä tullut, yleisön yhteislaululla alkanut ”Sleeping My Day Away” sai viimeisenkin paikalla olleen vähintään nyökkäilemään hyväksyvästi. Onhan tämä kuitenkin yksi niistä biiseistä, joista bändi parhaiten tunnetaan. Tämänkään jälkeen tanskalaiset eivät päässeet Tavastian lavalta lopullisesti pois, vaan yleisöä hellittiin vielä tutulla keikanlopetusbiisillä ”It’s After Dark”. Tämän jälkeen ei voinut lähteä kuin hyväntuulisena elokuiseen yöhön. Kyllä vanha jyrä D-A-D tarjoili täällä jälleen viihdyttävän puolitoistatuntisen.

Settilista (lähde setlist.fm):

1. Isn’t That Wild
2. Jihad
3. A New Age Movin In
4. Point Of View
5. Everything Glows
6. Rim Of Hell
7. Grow Or Pay
8. Riding With Sue
9. Last Time In Neverland
10. Monster Philosophy
11. I Want What She’s Got
12. Bad Craziness
    – – –
13. Evil Twin
14. Sleeping My Day Away
    – – –
15. It’s After Dark

Teksti: Rudi Peltonen
Kuvat: Teemu Siikarla