Dagoba teki kurssinvaihdoksen ”By Night” -albumin myötä – arviossa ranskalaisyhtyeen kahdeksas pitkäsoitto

Groove metal -yhtye Daboga julkaisi odotetun kahdeksannen albuminsa helmikuussa. Ranskalaisyhtye julkaisi edellisen ”Black Nova” -albuminsa vuonna 2017. Kyseisellä pitkäsoitolla Dagoba ihastutti raskaan musiikin ystäviä tyylilleen uskollisesti mahtipontisella ja murskaavalla soundillaan. Tuoreimmalla pitkäsoitollaan ranskalaisyhtye on valinnut toisenlaisen linjan, minkä seurauksena ”By Night” on hyvin erilainen kokonaisuus Dagoban aiempiin albumeihin nähden.

Dagoba on pitäytynyt raskaan musiikin tantereella läpi vuosien, mutta ranskalaisyhtye on raottanut erilaisia aspekteja äänimaailmastaan uransa varrella: ”Face To Colossus” ja ”Black Nova” -albumeilla on kuultavissa industrial metal -vivahteita, kun ”What Hell Is About” ja ”Post Mortem Nihil Est” -pitkäsoitot ovat enemmän groove metaliin kallellaan. Dagoban musiikissa on vuosien aikana kuultu niin elektronisia elementtejä kuin vokalisti Shawterin puhtaita lauluosuuksia, mutta ”By Night” -albumilla niiden suhteen on menty aikaisempaa pidemmälle, paikoitellen jopa pop-musiikkiin asti.

Pitkäsoitto alkaa ”Neons”-introlla, joka herättelee kuulijan lupauksia rähinästä. Päällekäyvä ”The Hunt” lunastaa odotukset ja nostaa esille Dagoban ominaiset elementit, eli Shawterin sielua riipivät vaikeroinnit ja murskaavat riffit. Jahdin tuntua on nimensä mukaisesti ilmassa, mutta tunnelma vesittyy hieman ”Sunfall”-kappaleen erilaisen ilmapiirin takia. Kyseinen kappale kun on tunnelmansa suhteen kauniin melankolinen, ja käsittelee elämän rajallisuutta, on kontrasti melkoinen edelliseen. ”Sunfall ” on kuitenkin pitkäsoiton yksi hienommista teoksista, ja siitä on hyvä siirtyä raivokkaaseen ”BellFlower Driveen”.

”BellFlower Drive” -kappaleen myötä albumilla tapahtuu selkein muutos. Shawterin murisevat ja raskaat lauluosuudet siirtyvät taka-alalle, kun puhtaat lauluosuudet ottavat vallan. Kun tämä tapahtuu lähes täysiverisen pop-kappaleen ”On The Runin” myötä, voi yllätys olla melkoinen Dagoban kuuntelijoille. Kappaleella kuullaan Shawterin ohessa vierailevaa naissolistia, minkä takia kappale erottuu radikaalisti ranskalaisyhtyeen perinteisestä linjasta. Vaikka kappaleella on popahtavia elementtejä, löytyy siltä kuitenkin Dagoban väkevyyttä, vaikkei niin selkeässä muodossa kuin yleensä.

”On The Run” -kappaleen jälkeen tulee lyhyt välisoitto ”Break”, jota seuraavat vielä neljä uudentyylistä teosta ja erikoinen outro. Kappaleet ”City Lightsista” aina ”The Last Crossingiin” rakentuvat pitkälti tarttuvien kertosäkeistöjen ja Shawterin karismaattisen äänenkäytön varaan. Jokainen näistä kappaleista vahvistaa ajatusta, että Shawterin ääni kuulostaa puhtaasti laulettuna todella hyvältä. Se ei kuitenkaan tule yllätyksenä, jos Dagoban vanhempi tuotanto on tuttua. Vokalisti kun on raottanut tätä taitoa jo aiemmilla julkaisuillaan. Merkittävimpänä erona ”By Night” -albumilla on kuitenkin se, ettei Shawter käytä ääntään yhtä monipuolisesti kappaleillaan kuin aiemmin. Samalla kappaleisiin ei pääse syntymään vahvaa kontrastia murinalauluosuuksien ja pehmeämmän tulkinnan välille. Se on harmi, sillä Shawterin monipuolinen äänenkäyttö on aina ollut yksi Dagoban kantavista elementeistä.

Dagoban tuorein pitkäsoitto on hienoinen pettymys itselleni, sitä en voi kiistää. En voi kuitenkaan olla antamatta kehuja yhtyeelle rohkeudesta kokeilla uutta, siitäkin huolimatta, että ranskalaisyhtye on tiennyt, ettei ”By Night” tule olemaan niiden mieleen, jotka nauttivat Dagoban raskaasta ulosannista. Kokonaisuutena ”By Night” on kuitenkin toimiva, vaikkei siinä olekaan sitä särmikkyyttä ja vaarallisuuden tuntua, mitä monissa yhtyeen muissa albumeissa. Pitkäsoitto etenee kuitenkin ongelmattomasti ja sopivan vaihtelevasti. Ja ennen kaikkea se antaa Dagoban kuulijoille uutta näkökulmaa yhtyeeseen.

Kappalelista:

1. Neons
2. The Hunt
3. Sunfall
4. Bellflower Drive
5. On the Run
6. Break
7. City Lights
8. Nightclub
9. Summer’s Gone
10. The Last Crossing
11. Stellar

https://www.facebook.com/dagobaofficial

Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen