Damn Freaksin debyytti on turvallista kasarirockia ilman yllätyksiä

Kirjoittanut Aleksi Parkkonen - 8.8.2017

Italialainen rock-yhtye Damn Freaks julkaisee debyyttialbuminsa elokuun 11. päivänä. Albumia ei ole nimetty sen kummemmin, vaan se kulkee yhtyeen nimellä. ”Damn Freaks” sisältää yhdeksän raitaa, joilla lauluosuudet hoitaa Tygers Of Pang Tangistä tuttu komeaääninen Iacopo Meille. Meillen läsnäolo debyytillä oli painavin syy siihen miksi levyyn ylipäänsä tartuin – viime vuonna ilmestynyt Tygers Of Pang Tangin ”Tygers Of Pang Tang” on loistava tekele, jonka takia olin vakuuttunut siitä, että tämä levy on varmasti tutustumisen arvoinen.

Italialaisyhtyeen debyytti on tyyliltään rentoa ja suhteellisen kevyttä klassista rockia. Albumin vahvuutena ovat rytmikkäät kertosäkeet, Marco Torrin kitaran käsittelytaidot ja Meillen persoonallinen ääni. Esikoislevy tuo välillä mieleen The Scorpionsin, Bon Jovin ja Whitesnaken tuotantoa. Erotuksena on tosin se, että Damn Freaks on aavistuksen verran kevyempää ja rauhallisempaa. Hyvistä edellytyksistä huolimatta levystä on hankala muistaa kappaleita usean kuuntelukerrankaan jälkeen. Parhaiten albumilta erottuvat yksitoikkoisuudessaan jo hiukan ärsyttävä ”Break The Chains”, hienosti tunnelatautunut ”The Way I Feel” ja äärimmäisen imelä ”Sea Of Love”. Albumin lopusta mieleen voi vielä jäädä kaunis fiilistelykappale ”Broken Wings” sekä yllättävänkin reipas päätösraita ”Take A Ride”.

En voi kiistää, ettenkö olisi kuitenkin hiukan pettynyt Damn Freaksin debyytin kohdalla. Olin toivonut kuulevani energistä rockia sekä Meillen upeaa lauluääntä, mutta kumpikaan näistä ei toteutunut siinä määrin kuin olin odottanut. Ei Meille ole unohtanut miten lauletaan, mutta hänen laulunsa on ponnettomampaa kuin Tygers Of Pang Tangin levyllä. Ja vaikka Torri osaa käsitellä kitaraa, jotenkin riffit ja soolotkaan eivät herättäneet suurempia tunteita. Debyytin suurin ongelma on se, ettei se herätä oikein kiinnostusta. Kaiken kaikkiaan Damn Freaksin debyytti on kelvollinen rock-levy jota on mukava fiilistellä, mutta itse jäin kaipaamaan tältä levyltä persoonallisempaa ja särmikkäämpää otetta.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen