Damnations Hammer – Disciples Of The Hex

Kirjoittanut Jyri Kinnari - 14.4.2013

Damnations Hammer on kitaristi-laulaja Tim Prestonin vuonna 2007 kunnianosoituksena 80-luvun avant garde -metallille perustama doom/death-metallia soittava yhtye, joka on omien sanojensa mukaan ottanut vaikutteita mm. Celtic Frostilta ja Candlemassilta. ”Disciples of the Hex” on äänitetty bändin omassa studiossa vuoden 2012 alkupuolella, ja se sisältää kahdeksan kappaletta, joiden sanoitukset perustuvat löyhästi H.P. Lovecraftin ja Robert E. Howardin tuotantoon.

”Defiance & Retribution” -niminen intro aloittaa levyn raskaissa tunnelmissa hitaalla ja sopivasti laahaavalla doom-riffittelyllä. Kolme seuraavaa kappaletta on soitannan osalta varsin mainiota doomia ja deathia sekoittelevaa metallia. Välillä jyrätään rouheilla riffeillä, jotka ovat raskaita kuin syntisen taakka, ja yhtäkkiä läväytetään päin näköä siirtymällä armottomaan paukutukseen. Doomia ja deathiä on osattu myös nokkelasti yhdistellä osassa riffeistä. Laulusuoritukset kuitenkin saavat arvostelijan hieman nyrpistämään nokkaansa, vaikkeivät ne täysin sysipaskoja olekaan. Lauluääni on kuitenkin aika geneerinen ja hukkuu harmaaseen massaan. Se ei sinänsä vielä hirveästi haittaisi, mutta myös itse tulkinta ja laulumelodiat ovat tylsiä. Varsinkin kertosäkeiden kohdalla voitaisiin käyttää hieman enemmän mielikuvitusta.

Levyn puolivälin jälkeen ”Impaled on The Horns of Betrayal” alkaa nopealla mättämisellä, joka saa hieman jopa säikähtämään. Alun jälkeen rauhoitellaan hieman, muttei kuitenkaan pudota synkistelyn syövereihin, vaan kappale pidetään varsin menevänä. Loppuosa kappaleesta pysytään doomin ja deathin välimaastossa lukuun ottamatta eeppistä puheosuutta. ”Harbringer of Darkness” jatkaa aika pitkälti edellisen kappaleen vanavedessä. Seuraavana on liian pitkä ja muutenkin täysin turha ambient-aivopieru ”The Hex II”, jolla voisi heittää vaikka vesilintua. Tuonkin virkkeen kirjoitin vain tylsyyden tappamiseksi odottaessani kappaleen loppumista. Levyn päättää doom-painotteinen ”Gates to the Necronomicon”.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Damnations Hammerilla on selvästi potentiaalia, mutta se kaipaa vielä hiomista ja hienosäätöä. Ehdotan, että herra Preston keskittyy kitaroimiseen ja bändille hommataan uusi laulaja, joka mahdollisesti taitaisi myös murinalaulun, koska se sopisi mausteeksi tämäntyyliseen musiikkiin kuin nyrkki perseeseen. Vielä kun jätetään se vähäkin turha ambient-homoilu pois, niin kyllä tästä vielä hyvä tulee.

6½/10

Kappalelista:
1.Deance & Retribution
2.Throne of Fire
3.Disciples of the Hex
4.Serpent’s Wrath
5.Impaled on the Horns of Betrayal
6.Harbinger of Darkness
7.The Hex II
8.Gates to the Necronomicon

http://www.damnationshammer.co.uk/

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Kirjoittanut: Jyri Kinnari