Dark Days Ahead
Kotimainen groove metallia soittava Dark Days Ahead julkaisee debyyttialbuminsa nimeltä “The Long Road South” Inverse Recordsin kautta 9. päivä toukokuuta. Kaaoszine otti yhteyttä sähköpostitse yhtyeen basistiin Jukka Saloseen ja kyseli häneltä hieman yhtyeen tulevasta albumista sekä tulevaisuuden suunnitelmista. Lue lisää lukeaksi haastattelu kokonaisuudessaan.
Morjensta. Mitäs Dark Days Aheadin leiriin tällä hetkellä kuuluu?
Jukka: Oikein hyvää, kiitos kysymästä! Keskitymme promotoimaan uutta albumia ja muutamia uusia kappaleitakin on jo työn alla.
Mainos päättyy
Yhtyeeltä ilmestyy debyyttialbumi nimeltä ”The Long Road South” toukokuussa. Koska materiaalin kirjoitus albumille oikein alkoi ja miten työskentely studiossa kokonaisuudessaan sujui?
Jukka: Osa materiaalista on kirjoitettu jo bändin perustamisen aikoihin ja osa valmistui juuri ennen äänitysten alkamista. Tässä puhutaan siis 7 vuoden aikajänteestä. Ideoita ja materiaaliahan meillä oli runsaasti pöytälaatikossa, joten hitaudesta ei niinkään ollut kysymys, mutta juuri nämä kappaleet valikoituivat sitten albumille.
Levyn tekoprosessi oli ajallisesti pitkä äänitysten alkaessa heinäkuussa 2011 päättyen masterointiin maaliskuussa 2012. Mistään Amerikan meiningistä ei kuitenkaan ollut kyse, vaan ihan siitä yksinkertaisesta asiasta, että viiden osin perheellisenkin, töissä käyvän jampan aikataulujen yhteensovittaminen kaikkien arjen haasteiden keskellä ei ole ihan helppo tehtävä. Onneksi tässä tapauksessa mitään deadlinea ei ollut hengittämässä niskaan, vaan levyä tehtiin silloin, kun siihen oli aikaa ja se kullekin parhaiten sopi. Tämä taas vaikutti niin, että minkäänlaista kiireen tuntua ei ollut ja saatiin rauhassa tehtyä, mitä haluttiin. Kyllähän studiossa saa aikaakin kulutettua, jos niin haluaa, mutta meillä siihen ei ole tarvetta, koska meidän soundimaailmamme ei sitä vaadi ja meillä on melko selkeä käsitys siitä, mitä studiossa haluamme.
Mainos päättyy
Levy sisältää yhdeksän kappaletta. Mistä olette ammentaneet suurimmat vaikutteet yhtyeen lyriikoihin ja mistä kappaleet oikein kertovat?
Jukka: Tony on kirjoittanut levylle tekstit kahdeksaan biisiin ja minä yhteen. Ulko-ovesta kun kävelee pihalle, niin siinähän sitä alkaa olla jo jutun aihetta kerrakseen. Osa teksteistä on satunnaisista aihepiireistä ihan fiilispohjalta tehtyjä, mutta kyllä niistä voi löytää konkreettisempaakin pohjavirettä. Siellä pidetään hauskaa, haudotaan kostoa, tehdään asioita omalla tavalla, moshataan, pohditaan maailmanmenoa ja niin edelleen. Sokerina pohjalla on tietenkin legendaaristen kasarileffojen vaikutus, joka melko itsestään selvästi tulee esille levyn päätösraidassa.
Mistä nimi ”The Long Road South” albumille?
Jukka: Levyn nimi on oikeastaan melko monimerkityksinen. Siihen on sidottu bändin pitkä tie sen perustamisesta debyytin julkaisuun, äänitysprosessin ajallinen kesto, bändin roots-henkinen lähestymistapa musiikkiin sekä tietysti “etelän” vahva assosioituminen siihen, mikä meitä kaikkia lopulta odottaa. Ja onhan nimessä myös viittaus levyn päätöskappaleen ”Until You Come Full Circle” käsittelemään aihepiiriin.
Albumin julkaisee Inverse Records. Miten päädyitte yhteistyöhön juuri heidän kanssaan?
Jukka: Kysymällä, ahaha. Vakavasti puhuen: tutut miehet, sijainti samalla paikkakunnalla ja Inversen mahdollisuus tarjota sitä, mitä tarvitsimme.
Yhtyeen musiikkia on kuvailtu groove metalliksi. Mitkä yhtyeet ovat toimineet teille suurimpina musiikillisina vaikuttajina?
Jukka: Tuon groove metal -tittelin alle on ripoteltu kaikenlaista Panterasta Helmetin kautta High On Fireen, niin ehkäpä mekin sinne juuri siksi kuulumme kaikista parhaiten. Nämä genresuot ovat kuitenkin lopulta markkinamiesten ongelma. Meillähän tullaan kentälle ns. kaikista aitioista, joten yksittäisten vaikutteiden listaaminen on melkeinpä mahdoton tehtävä. Mutta kyllähän se hyväksyvää nyökkäilyä aiheuttaa, jos joku vaikka nyt sen Panteran soittimeen laittaa. Mikä kyllä niin voi tapahtua yhtä hyvin vaikkapa Tapio Rautavaaran, King Diamondin, James Brownin tai ties minkä kohdalla.
Levyn kansi on varsin mielenkiintoisen näköinen. Mitä kannella itse asiassa halutaan viestittää?
Jukka: Aivan alusta asti oli selvä, että levylle tulee piirroskansi eikä mikään geneerinen photoshopkollaasi. Tässä valinnassa voi, jälleen kerran, nähdä bändin yleisen asenteen koko toimintaan. Mitä itse kansikuvaan tulee, niin se on eräänlainen Atlas-titaani, jolle maapallon kannattelu on jo liian musertava tehtävä. Johtopäätökset lienee jokaisen helppo tehdä. Kannen on piirtänyt laulajamme Tony Kaikkonen.
Tulevatko suurimmat vaikuttajat rapakon takaa yhtyeistä kuten Lamb Of God, Chimaira sekä DevilDriver?
Jukka: Lyhyesti ja yksinkertaisesti: Ei. Lamb Of God on toki tuttu bändi, ja kyllä sitä meidänkin orkesterissa kuunnellaan, mutta en sitä kyllä vaikuttajaksi menisi sanomaan. Nuo mainitsemasi bändit ovat itse asiassa juuri niitä, miltä me emme halua musiikkimme kuulostavan, ainakaan tietoisesti. Itse henkilökohtaisesti koen tuon modernin jenkkimetallin todella vieraana. Suurin osa näistä, sanotaan nyt vaikka uuden aallon amerikkalaisbändeistä on kuitenkin melko pitkälle tuotettua ja hiottua kamaa, joka on täysin päinvastainen tyyli, kuin itse haluamme edustaa. Ei ole mitään järkeä lähteä tekemään jotain sellaista, mikä ei livenä toteudu samalla tavalla. Me olemme kuitenkin enemmän riffivetoinen orkesteri kuin tasapaksu corejunttauskopla.
Mainos päättyy
Soitat itse yhtyeessä… Mitkä muusikot ovat itsellesi olleet suurimmat musiikilliset esikuvat?
Jukka: Steve Harris, Geezer Butler, Cliff Burton, Ron Royce, Geddy Lee, Mark Knopfler, Chuck Schuldiner ja aika monta muuta. Kollektiivisesti Bolt Thrower on myös pakko mainita.
Keitä nykyajan moderneja musiikoita itse arvostat eniten? Miksi?
Jukka: Kyllä minun hattuni nousee näille Youtuben esiin marssittamille, (vielä) tuntemattomille kotilahjakkuuksille, joita on lukumäärältään runsaasti. Netti on täynnä toinen toistaan hienompia ja luovempia soittajia, jotka saavat parhaillaan aikaan sellaisia elämyksiä, että oksat pois. Tuossa yhtenä päivänä tuli vastaan joku suomalainen kaveri, joka oli tehnyt Conan Barbaarin teemoista akustisia kitaraversiointeja. Suurelle Basil Poledouriksen sävellystyön ystävälle se oli melkoinen esitys.
Jos kaikki Big 4:n bändit kysyisivät teitä kiertueelle yhtä aikaa, mutta te saisitte valita vain yhden näistä, niin minkä valitsisitte ja miksi?
Jukka: Metallica, koska se on noista ainoa, jonka nykykunnossa on muillakin bändeillä mahdollisuus kuulostaa hyvältä.
Jos Dark Days Ahead olisi drinkki, mitä siihen tulisi ja miksi?
Jukka: Perusasiat kunniaan: jaloviina ja omenamehu, se on lämmin mutta terävä ja ennen kaikkea mainio seuramies!
Kiitoksia paljon haastattelusta ja onnea levyn julkaisuun. Onko sulla vielä loppuun jotain viimeisiä sanoja, joita haluaisit sanoa Kaaoszinen lukijoille?
Jukka: Kiitoksia itsellenne, ostakaa levy ja nähdään viihdetaivaan etulinjassa!