Dark Moor – Ars Musica

Power metallia soittava Dark Moor on tehnyt jo melkoisen uran, sillä 18.6. ilmestynyt uutukainen on jo yhtyeen yhdeksäs albumi. Heti ensimmäiseksi silmiini pisti se, että yhtye on Espanjasta ja soittaa power metallia. Voiko tämä yhdistelmä toimia vai onko se sittenkin täysi katastrofi?

Heti alkuun on mainittava, että kun joku kertoo tulevansa Espanjasta, mieleeni tulee heti että kyseinen henkilö on samanlainen kuin tv-sarjojen ”Serranon Perhe” sekä ”Naapureina Madridissa” hahmot, joiden seikkailuita on itsekin tullut seurattua naama kiinni ruudussa. En olisi uskonut, että jopa Espanjasta voisi tulla metallia; toisaalta kyllähän Italiastakin tulee muutamia melko hyviä metalliyhtyeitä, kuten Elvenking. Nyt kuitenkin takaisin espanjalaiseen power metalliin…

Albumin avaa ”Ars Music (intro)”, joka on dramaattinen elokuvamainen klassinen intro. Tämän jälkeen ”First Lance Of Spain” jatkaa intron jäljiltä. ”First Lance Of Spainin” kertosäe on ihan toimiva ja se sopii säkeistöihin kuin nenä päähän. Muutenkin kappaletta jaksaa kuunnella putkeen jopa muutamaan otteeseen ja on ehdottomasti yksi tämän albumin hienoimmista biiseistä. Toivottavasti tämä alkaisi soida Suomen radioissa, jotta yhtye tulisi edes hieman tunnetuksi myös täällä pohjoisessa.

Tähän asti albumi kuulostaa yllättävän hyvältä, kunnes raidalta kolme löytyvä ”It Is My Way” pilaa lupaavan albumin tunnelman. Kappale muistuttaa vahvasti 1980-luvun rakkauslaulua eikä se oikein sovi tälle bändille, vaikkakin tässä kappaleessa solisti Alfred Romeron ääni oikeasti tulee hyvin esiin ja soi komeasti kappaleen mukana. Romeron ääni onkin ainoa hyvä puoli tässä oudolla tavalla herkässä kappaleessa.

Herkän kappaleen jälkeen on vuorossa ”The Road Again”, jonka intron taustalla kuuluvat epämääräiset soinnut häiritsevät suunnattomasti, sillä ne jäävät soimaan epävireisesti. Introsta huolimatta ”The Road Again” toimii ihan hyvin, vaikka ensimmäisillä kuuntelukerroilla siltä ei välttämättä oikein tunnu. Raidalta viisi löytyvä ”Together As Ever” tekee selväksi jo intron aikana, että tämä kappale on vain täytebiisi. Todellisen naamapalmun aika koittaa vasta, kun ensimmäinen säkeistö alkaa, sillä säkeistö ei oikein sopeudu introon. ”Together As Ever” muistuttaa hieman viime vuoden Tuskassa sateen aiheuttanutta Sonata Arcticaa eikä minulle kyllä ainakaan oikein kolahtanut.

Tilanne näyttää tässä vaiheessa melko huolestuttavalta tämän albumin suhteen, eikä valoa vieläkään näy tunnelin päässä, kun ”The City Of Peacen” intro alkaa soida. Kappale on hieman mitään sanomaton ja kuuluu ”ihan ok” –kastiin. ”The City Of Peace” ei eroa juurikaan massasta eikä tee vaikutusta. ”Gara And Jonay” –kappaleen nimi jo osaa hieman antaa osviittaa siihen, että kyseessä on taas yksi rakkauslaulu. Jälleen kerran Romeron ääni osoittaa mahtavuutensa, sillä se sopii tähän hyvin. Vaikka minussa onkin hieman romantikon vikaa, mielestäni tämä kappale kyllä lilluu ihan liian paljon sokerissa.

Vihdoin ja viimein rupeaa kuulostamaan enemmän Dark Moorin tyyliseltä musiikilta, kun ”Living In A Nightmare” todellakin pärähtää käyntiin. Kappaleen aloittaa ampiaisparvea imitoiva kitara-viulu tilutus, mikä puolestaan kertoo jo sen, että tämä tulee olemaan teatraalinen teos. Mielenkiintoa lisää kappaleen keskellä oleva erikoinen soolo, jossa basso ja kitara vuorottelevat. Kappaleen päättyessä on pakko sanoa, että tämä on yksi albumin parhaimmista biiseistä sekä ehdottomasti yksi lempikappaleitani tältä albumilta. Lisäksi ”Living In A Nightmare” sopii loistavasti yhteen albumin kansikuvan kanssa.

Kunnon power metallista päästään sitten taas hieman hempeämpään meininkiin. Raidalla yhdeksän soiva ”El Ultimo Rey” on siitä erikoinen, sillä se esitetään Espanjaksi. Tämä kappale on täynnä tunnetta, dramaattinen ja massiivinen, mikä tulee esiin varsinkin kertsissä.

Kuten monella muullakin albumilla, myös ”Ars Musica” pitää sisällään yhden instrumentaali-biisin. ”Spanish Suite (Asturias)” on instrumentaali-kappale, joka ei saa pidettyä mielenkiintoa yllä, ainakaan ensimmäisillä kuuntelukerroilla. Kappale sisältää aivan liikaa ”kitara-tiluliluja”, sillä korvat rupesivat huutamaan hoosiannaa kesken biisin. Joskus liika on vain liikaa.

Kuten olen aikaisemmissa arvosteluissani saattanut mainita, rakastan akustisia biisejä. Tälläkin albumilla on yksi, joka on siis raidalta neljä löytyvän ”The Road Again -biisin akustinen veto. Akustinen versio on sinänsä ihan mukava lisä tällä levyllä, koska tällöin kuulee sekä alkuperäisen kappaleen että kappaleesta tehdyn akustisen version samalta levyltä. Jälleen akustinen versio vie sydämeni täysin ja on ehdottomasti paljon parempi versio kuin alkuperäinen. Ainoa miinus kyllä on, että akustinen versio on melkein puolta lyhyempi. Viimeiseltä raidalta löytyy ”Living In A Nightmare” -kappaleen orkesteriversio, joka ei selätä alkuperäistä. Orkesteriversio on sekavampi eikä pysty pitää mielenkiintoa yllä koko kappaleen ajan.

Ei espanjalaiset muusikot ja power metalli aivan niin kauhea yhdistelmä olekaan kuin odotin – itse asiassa se toimiikin yllättävän hyvin! Ensimmäisellä kuuntelukerralla albumi kuulostaa melko tylsältä, mutta kun kuuntelukertoja kertyy, albumikin selkenee. Tältä albumilta löytyy melko outoja kappaleita, mutta myös niitä biisejä, jotka saavat ihon kananlihalle. Jos vähääkään on power metallin ystävä, suosittelen erittäin lämpimästi tämän albumin ja bändin tsekkaamista!

7 / 10

Kappalelista:
1. Ars Music (intro)
2. First Lance Of Spain
3. It Is My Way
4. The Road Again
5. Together As Ever
6. The City Of Peace
7. Gara And Jonay
8. Living In A Nightmare
9. El Ultimo Rey
10. Saint James Way
11. Spanish Suite (Asturias)
12. The Road Again (Acoustic Version)
13. Living In A Nightmare (Orchestral Version)

http://www.dark-moor.com/principaling.htm
Kirjoittanut: Tia Salmela

Kommentoi julkaisua