Dark River Festival Perjantai 17.8.2013

Dark River Festival 2013Honkalan hiihtostadionilla Kotkassa järjestetty Dark River Festival juhlittiin jo kymmenennen kerran 16. – 17.8. Kaksipäiväisen metallifestarin vetonauloiksi oli kiinnitetty kotimaisen metallin laatunimiä kuten Rytmihäiriö sekä lauantaina soittanut Kotkalaislähtöinen Omnium Gatherum.

Yhden päivän lippu oli kalliin tuntuinen, portilla perjantaista sai pulittaa 30 euroa. Onneksi ennakkoon hankittuna selvisi vitosen halvemmalla. Kaksi päivää heviä olisi verottanut inhimillisemmät 45 euroa. Pienen marginaalimusiikkia tarjoavan festivaalin on kuitenkin pakko pitää hinnat korkealla pysyäkseen pystyssä.

Perjantain avasi Karhulan kovatasoisista metallipiireistä ponnistava Kreyskull, joka joutui soittamaan varsin vähäiselle yleisölle. Lavan etupuolella seisoneet kymmenkunta ihmistä saivat kuitenkin todistaa pirteää ja viihdyttävää esiintymistä. Erityisesti yhtyeen laulaja veti täysillä, vaikkei yleisöryntäys ollutkaan valtava. Bändi sai groovaavalla vanhan koulun hevillään tuopin nousemaan anniskelualueen pöydästä väistämättömästi kohti nyökkäilevää päätä.

Pain Confessorin aikainen soittoaika ihmetytti. Onhan kuusikko kiertänyt Japanissa asti ja julkaissut jo neljä täyspitkää albumia. Toisena vetäneet ”Hämeenlinnan ihmeet” olisivat ansainneet rutkasti enemmän yleisöä, vaikka eturivi olikin jo olemassa. Tiukasti ja vankalla rutiinilla runtattu maailmanluokan metalli kirvoitti päivän ensimmäiset ”rrraaaahhh!!” huudot yleisöstä ja upeat melodiset kertosäkeet olisivat nousseet paremmin oikeuksiinsa kunnon yleisökuoron säestyksellä. Aliarvostettu yhtye vastasi päivän musiikillisesti raskaimmista hetkistä.

Päivän kolmas bändi, Boothill Regulators, aiheutti lähinnä epätoivon tunteita. Soundcheckin aikana lavalle roudattiin heinäpaaleja ja Les Paulista vedeltiin rautalankasaundeja. Kun sitten cowboy-asuiset sankarit saapuivat laulamaan huorista, viskistä, aseista ja muusta mistä tuskin oli käytännön kokemusta, alkoi selkäpiissä tuntua varsin pahanlaatuisia väristyksiä. Mielikuvitukseton teemarock ja apaattinen esiintyminen yhdistettynä laulajan ärsyttävään cowboy-ääntelyyn ja karseisiin välispiikkeihin sai toivomaan keikan loppua.

Rytmihäiriö Dark River Festival 2013
Länkkärileikit loppuivat aikanaan ja pikkuhiljaa porukkaakin alkoi kertyä paikalle kun Rytmihäiriö oli vuorossa seuraavana. Keväällä julkaistun ”Todellisuuden mestari”-levyn myötä suureen suosioon noussut surmacore-ryhmä ottikin yleisönsä haltuun heti alusta alkaen. Hurjan kovassa livekunnossa olevat soittajat paahtoivat menemään raivolla ja potkivat lännenmiesten jättämät heinäpaalit tuusan nuuskaksi. Eturiviin oli kerääntynyt paljon tosifaneja bändipaitoja ja Alibi-lehti mukanaan. Täyden tunnin pituinen keikka saattoi olla ylipitkä muille kuin vannoutuneille faneille, mutta heille Rytmihäiriö tarjoili monipuolisen setin jonka aikana kuultiin paljon uutta, mutta myös ikivanha ”Ihmisiä kuolee”.

Perjantaihin kansainvälistä väriä toi ruotsalainen Deals Death. Piakkoin kolmannen levynsä julkaiseva melodeath-nelikko oli ensimmäinen esiintyjä joka hyötyi lavan valoshowsta elokuun pimenevän illan ansiosta. Vaikka syntikat tulivatkin playbackina, tuulimyllyt pyörivät näyttävästi ja Flying V-kitarat kirkuivat. Keikan jälkeen laulaja Olle Ekman jutteli ja antoi nimikirjoituksia merchandise-kioskilla hyväntuulisena. Kun Children of Bodomia ei kerran saatu, niin Deals Death oli hyvä korvaaja.

Santa Cruz Dark River Festival 2013

Illan viimeisenä soitti nuori Helsikiläinen Santa Cruz. Kovassa nosteessa kiitävät hardrockarit esiintyivät paitsi sympaattisesti myös erittäin riehakkaasti. Koko päivän energisin keikka oli nuoruudenintoa ja näyttämisen halua ensimmäisestä biisistä viimeiseen encoreen. Menoa ei haitannut se, että ulkona jo hengitys höyrysi eikä laulajan kitaran hajoaminen kesken keikan. Guns ’N’ Rosesin suuntaan syvään kumarteleva kasarirock sai hyvää pontta kaikkien jäsenten osallistuessa laulamiseen. Santa Cruzin laittaminen viimeiselle esiintymispaikalle oli hyvä veto järjestäjiltä, koska raskaiden hevibändien jälkeen kotiin lähti paljon mieluummin kevyen bilerockin saattelemana.

Päivän aikana tuli moneen kertaan mietittyä sitä tosiseikkaa, että yleisöstä vähintään puolet oli koko ajan anniskelualueella kaukana lavasta. Festivaalijärjestäjät eivät toki voi mitään Suomen lainsäädännölle tai ihmisten alkoholimieltymyksille, mutta paremman fiiliksen keikoilla saisi aikaan jos ihmiset saataisiin lavan eteen. Anniskeluteltassa asiakkaita viihdytti akustinen livemusiikki joka toimikin hyvin taukojen aikana. Ruokaa oli riittävästi ja erilaista, paikalliset pikkuyritykset vastasivat kolmen ruokakojun voimin hevareiden muonituksesta. Kaikki käytännön järjestelyt toimivat moitteettomasti, jonoja ei päässyt juuri syntymään ja ainakin perjantaina näytti siltä, että pienehkö alue oli juuri sopivan kokoinen. Toivottavasti Dark River jatkaa virtaamistaan vielä monta vuotta, sillä pienempien ja vielä tuntemattomien bändien esittelijänä se on tärkeässä roolissa oman genrensä toiminnassa.

Kirjoittanut: Antti Kailio

Kommentoi julkaisua