Dark River Festival vietettiin kolmepäiväisenä leppoisassa fiiliksessä, osa 1/2

Kotkan Karhulassa järjestettävä Dark River Festival on lunastanut 2000-luvun aikana paikkansa Suomen metallifestareiden eliitissä. Tänä vuonna Dark River päätti myös aloittaa bileet ensimmäistä kertaa jo torstaina. Vaikka elokuun puolivälin viikonloppu tuntui tänä vuonna olevan varsinainen metallifestareiden superviikonloppu, riitti väkeä myös Kotkaan Honkalan hiihtostadionin maastoon.

Torstai 11.8.2022: Lämmittelystä vastasivat Medeia ja Omnium Gatherum

Festarin aloitusilta torstai tarjoili paikalle jo tuolloin tulleille kolme esiintyjää ikään kuin varsinaisen festarin lämmittelijäksi. Torstai-illan väkimäärässä näkyi se, että ruuhkaisin loma-aika alkaa Suomessa vähitellen olla ohitse. Kaaos Stagen läheisyydessä oli kyllä porukkaa, mutta mistään yleisöryntäyksestä ei vielä voinut puhua. Torstaina meiningit onneksi alkoivat vasta illalla, joten pääesiintyjän aikana festarialuekin alkoi tuntua jo siltä, että paikalle on todellakin tultu viettämään kesän viimeisimpiä kinkereitä.

Tamperelainen Medeia viettää tänä vuonna 20-vuotisjuhliaan ja jaksaa yhä hienosti groovata eteenpäin. Dark Riverissä Medeia pääsi ilahduttamaan väkeä torstaina. Keikka alkoi hiukkasen aikataulusta myöhässä, mikä oli oikein hyvä, koska tämän ansiosta saavuimme festarialueelle juuri, kun bändi iski ensisoinnut tiskiin. Täytyy kyllä sanoa, että vaikka en ole kaikista kovin Medeia-fanityttö, avasi bändi nämä festarit loistavasti. Soitossa näkyi hieno varmuus, eikä väen vähyys tuntunut bändiä haittaavan, kun se vanhaa sanontaa lainaten svengasi kuin hirvi. Soittoaikaakin oli mielestäni festariolosuhteisiin nähden annettu ihan reilusti. Välispiikkien vitsiosasto sai välillä vähän tahattomasti hörähtämään, mutta Medeia olisi voinut ehkä keskittyä vielä enemmän soittamiseen. Joka tapauksessa tämän myötä saatiin Dark River Festival 2022 avattua hyvin.

Melodisen death metalin konkari Omnium Gatherum taitaa olla eräänlainen Dark Riverin house band. Onhan kyseessä toki bändin kotikenttä, joten tämän ymmärtää oikein hyvin. Torstai-illan pimetessä tämä ulkomaitakin kiertänyt bändi sai jälleen kerran kunnon bileet pystyyn, ja tässä vaiheessa paikalle oli jo saapunut huomattavasti enemmän yleisöä kuin ennen tätä. Omnium Gatherumin lavapreesens nojaa vahvasti vokalisti Jukka Pelkosen ja kitaristi Markus Vanhalan varaan uudempien soittajien pysytellessä sopivasti taustalla. Mutta hiton hyvin Omnium Gatherum kuitenkin toimii kokonaisuutena. Se osoitti Dark Riverissä, että sen paikka melodeathin kovimmassa kärjessä on ansaittu. Viime vuonna ilmestyneen “Origins”-albumin kappaleet on hiottu livetilanteeseen tiukasti soivaksi kokonaisuudeksi. Tässä vaiheessa täytyi taputtaa itseään olkapäälle, että päätin lopulta saapua paikalle jo torstai-iltana.

Perjantai 12.8.2022: Tunnelmointia ja death metalia sopivassa suhteessa

Varma keino saada väki ajoissa festarialueelle on aikatauluttaa päivä niin, että Wolfheart soittaa jo iltapäivällä. Näin oli tehty Dark Riverissä, ja bändin varmat otteet saivat hymyn kasvoille (jos nyt metallikeikalla ylipäätään on luvallista hymyillä). Bändi kohtasi keikan aikana muutaman kerran teknisiä haasteita, kun äänet katosivat kokonaan, mutta homma hoidettiin kuitenkin tyylikkäästi maaliin asti. Tämä osoitti, että lavalla nähtiin kovan luokan tekijöitä, jotka eivät pienestä hätkähdä. Nuo muutamat katkokset veivät kyllä keikalta kovimman terän eikä porottava aurinkokaan ole bändille kaikista otollisin sääilmiö, mutta Wolfheartin melodinen death metal antoi osaltaan iltapäivälle vauhtia ja käynnisti perjantain tyylikkäästi. 

Inferno-lavan oli perjantaina ehtinyt jo korkkaamaan bändikilpailun kautta mukaan päässyt Where’s My Bible, mutta itselleni ensimmäinen tältä lavalta nähty bändi sai olla tamperelainen Detset. Bändi alkaa olla jo tuttu monilta festareilta, ja selvästi festariväki tunsi tämän esiintyjän. Metallia ja rokkia yhdistelevä bändi on selvästikin saanut varmuutta live-esiintymisiinsä, ja bileet saatiin pystyyn tälläkin keikalla. Yhtye edusti Dark Riverissä vähän kevyempää kaartia, mutta myös tällaiset välipalat ovat festarille sopivia, jotta niskalihaksetkin voivat hetken ajan levätä. Detset on omalla tavallaan hyväntuulista musiikkia, jota voi mukavasti seurailla virvokkeita nauttien.

Mutta seuraava esiintyjä ei antanut armoa, vaan hana käännettiin täysille heti keikan alusta alkaen. Ranskalainen Betraying the Martyrs on noussut metalcore-piireissä jo suhteellisen kovaksi tekijäksi, ja olen itsekin sen keikkoja todistanut Euroopan festareilla. Menosta ei yleensäkään vauhtia puutu. Bändin vokalisti sai tälläkin kertaa kannustettua yleisöä niin pittiin kuin pieneen wall of deathiinkin. Dark Riverin keikan aikana mietin, mikä ehkä estää tätä bändiä nousemasta vielä suuremmille lavoille. Tietynlainen tasapaksuus sen biisejä ja live-esiintymistä vaivaa. Ajoittain siirryin itsekin jo pöydän ääreen kuuntelemaan keikkaa, mutta loppukeikasta sitten löydettiin taas uusi vaihde soitantaan ja core-tyttö minussa sai uutta virtaa. Kokonaisuutena keikka jäi hintsusti plussan puolelle, mutta festarin parhaimmistoon Betraying the Martyrs ei tällä keikalla kuitenkaan nouse.

Ranskalaisten jälkeen siirryttiin Inferno Stagella ihan toisenlaisiin tunnelmiin, kun lähes Karhulan naapurista Haminasta paikalle saapui Kaunis Kuolematon. Yhtyeen death-sävytteinen doom metal on ehtinyt ihastuttaa Suomea jo kymmenen vuoden ajan. Tämäntyylinen musiikki kaipaisi ehdottomasti osakseen pimeää klubia, mutta Dark Riverissä keikkaa täytyy todistaa iltapäiväauringon häikäistessä ja hiostaessa. Pari vuotta sitten ilmestynyt “Syttyköön toinen aurinko” on hieno levy tiettyihin tilanteisiin, mutta valitettavasti ainakaan itselleni tämä keikka ei nyt oikein uponnut. Sain kyllä omalta porukaltani myös vastakkaisia lausuntoja, ja toiset olivat valmiita nostamaan bändin koko perjantain voittajaksi. Soitossa ei ollut mitään vikaa, ja biisivalinnatkin olivat osuvia, mutta varmaan tuo helle ja toisaalta bändin sijoittelu nopeampiensa keskelle vaikuttivat siihen, etten itse lämmennyt Dark Riverin vedolle. Paikalla oli kuitenkin suhteellisen hyvin väkeä, eikä muita soraääniä juurikaan kuulunut.

Seuraavaksi hypättiin taas Kaaos Stagelle death metalin pariin. Kreikkalainen Septicflesh on vieraillut Suomessa useammankin kerran – ja nyt se oli jälleen mahdollista todistaa livenä Dark Riverissä. Hiljattain julkaistu “Modern Primitive” on ollut itselläni hyvässä kuuntelussa, ja oli mukava kuulla sitä nyt myös livenä. Erityisesti yhtyeen vokalisti Spiros Antonioulla on maneereita, jotka välillä saavat vähän koomisiakin piirteitä, mutta tällä kertaa esimerkiksi tutut “My friends” -välispiikit oli minimoitu. Kaksi viimeisintä levyä olivat keikalla pääosassa, mutta muutamia vanhempiakin biisejä saatiin kuulla. Tunnin mittainen rykäisy tuntui Septicfleshin kohdalla olevan aivan liian nopeasti ohitse, ja tätä olisi mielellään kuunnellut pidempäänkin esimerkiksi seuraavana soittaneen Marianas Restin kustannuksella. Septicflesh ei turhia nöyristellyt vaan näytti Honkalan hiihtostadionilla, kuinka kreikkalainen sinfoninen death metal on voimissaan.  

Koronakurimuksesta ei kunnolla ole päästy vieläkään, ja tällä kertaa tämän flunssan takia peruuntui perjantainen Shade Empiren esiintyminen, mikä harmitti kovasti, koska en ole vuosikausiin päässyt todistamaan bändiä livenä. Paikalle saatiin muutaman päivän varoitusajalla paikallinen Marianas Rest, joka vähitellen on hiipinyt yleisön tietoisuuteen. Bändi hoitikin paikkauksen varsin mallikkaasti, ainakin sen, mitä vähän kauempaa keikkaa seurasin.

Jos haluaa takuuvarmat tanhut festareilla pystyyn, kannattaa paikalle buukata Suomen oma folk metal -rykmentti Ensiferum. Tästä saatiin hyvä todiste jälleen Dark Riverissä, kun bändi pyöritti yleisöä omalla varmalla otteellaan. Keikka rykäistiin käyntiin viime aikojen tavoin “Rum, Women, Victory” -rallilla, ja vauhti oli päällä heti niin lavalla kuin lavan edessäkin. Maa vain pölisi, kun yleisö laittoi jalalla koreasti. “Twilight Tavern”, “In My Sword I Trust” ja muut hitit saivat nyrkit heilumaan ilmassa ja pienen pitinkin lopulta pyörimään. Kitaristi Markus ja basisti Sami puolestaan esittelivät vauhdikasta menoaan lavalla. Bändin tuorein jäsen Pekka Montin pääsi hänkin välillä kiippareitten takaa eteen esittelemään laulutaitoaan ja sitä, että hän on paikkansa bändissä lunastanut. Valitettavasti tämä esittely jäi hiukan puolitiehen, koska jostain syystä herran laulua ei oikein yleisöön asti kuulunut. Vanha tuttu “Lai Lai Hei” puolestaan sai varmasti festarin kovimman yhteislaulun aikaiseksi. Tämä keikka lämmitteli hienosti porukan illan pääbändiä varten.

Dark Riverin perjantai-illan päättäjänä toimi itseoikeutetusti viime vuoden lopulla loistavan “Worship”-levyn julkaissut Hypocrisy. Peter Tägtgrenin luotsaama melodeath-kvartetti ei turhia kumartele lavalla. Tältä bändiltä on kuitenkin tullut todistettua hyvin epätasaisia livevetoja, joten jännityksellä odottelin perjantaina jo hyvän tovin ennen keikan alkua, millaista settiä nyt olisi luvassa. Keikka alkoi pikkuisen aikataulusta myöhässä, koska edellinen Inferno-lavan bändi ei tuntunut malttavan lopettaa soittoaan. Lopulta Hypocrisy pääsi kuitenkin rynnistämään Kaaos Stagelle hurjien aplodien saattelemana.

Yllätyksekseni bändi ei keskittynyt pelkästään uusimman levyn biiseihin, vaan keikalla kuultiin materiaalia lähes koko uralta. Toki keikka aloitettiin “Worship”-biisillä, ja tästä alkoi sellainen ruotsalaisen melodeathin ilotulitus, ettei ihan äskettäin ole tullut koettua. Hypocrisy oli todella energinen ja pirteä lavalla; meiningistä välittyi aito soittamisen riemu. Varmasti jokainen Dark Riveriin saapunut oli yhtyeen esiintymistä myös todistamassa, ja meno yleisössäkin oli niin hyvä, ettei se voinut olla imaisematta mukaansa. Jo puolivälissä keikkaa tuntui, että pää lähtee kohta irti, niin lujaa niskat lähtivät nytkymään Hypocrisyn tahdissa. Kun lopulta päästiin “Roswell 47” -biisiin, oli viimeistään selvää, mikä bändi oli perjantain ehdoton voittaja. Hienoa nähdä, että tämä pitkän linjan puurtaja jaksaa innostua ja innostaa festarikeikoilla.

Ruotsalaisten iskettyä viimeisen soinnun tiskiin olikin hyvä lähteä raahustamaan kohti taksijonoa. Vielä ehtisi kerätä vähän voimia viimeiseen festaripäivään!