Dark River Festival vietettiin kolmepäiväisenä leppoisassa fiiliksessä, osa 2/2

Kotkan Karhulassa järjestettävä Dark River Festival on lunastanut 2000-luvun aikana paikkansa Suomen metallifestareiden eliitissä. Tänä vuonna Dark River päätti myös järjestää bileet ensimmäistä kertaa kolmepäiväisenä. Vaikka elokuun puolivälin viikonloppu tuntui tänä vuonna olevan varsinainen metallifestareiden superviikonloppu, riitti väkeä myös Kotkaan Honkalan hiihtostadionin maastoon. Viimeisenä festaripäivänä koettiin jälleen suuria tunteita ja niskalihakset joutuivat kovalle koetukselle.

Lauantai 13.8.2022: Ruotsalaiset In Mourning ja The Crown veivät pisteet länsinaapuriin

Kolmas ja viimeinen festaripäivä sai jo huokailemaan: “Oliko tämän kesän Suomen festarit tässä? Ei kai tämä jo lopu?” Suoritimme luopumis- (ja juopumis)riittejä aamupäivällä hotellimme pihalla ja totesimme samalla, että tästä festaripäivästä taitaa tulla vielä helteisempi kuin edellisestä. Mutta ei auttanut jäädä itkemään, vaan festarialueelle täytyi kirmata heti ensimmäistä live-aktia todistamaan.

Päivän avaajana sai toimia Tyrantti, jonka vauhdikas suomenkielinen heavy on saanut ihmiset viime vuosina hymyilemään jo monilla festareilla ja keikoilla. Kuten bändin Inferno-lavalle spiikannut heppukin sanoi, oli tämä hieno valinta päivän ensimmäiseksi bändiksi, koska väki piti saada jälleen ajoissa paikalle.  Viime vuonna kakkoslevynsä “Orjaplaneetta”-julkaissut bändi saa aina miettimään, miten tosissaan tässä oikeasti ollaan. Pilkettä silmäkulmassa riittää, mutta suosiokin alkaa olla jo melko vahvaa. Nyt tätä todistettiin Dark Riverissä elokuisena iltapäivänä. 

Tyrantin trio räväytti keikan käyntiin debyyttilevyltä videobiisiksi asti päässeella “Kobralla” — ja tästä paahdettiin täysillä eteenpäin koko keikka “Rikotaan äänivalli” -lopetukseen asti. Bändi oli Instagram-videossaan luvannut soittaa Dark Riverissä kaikki hittinsä, ja varmaan näin kävikin. Vaikka onko kahdella levyllä muuta kuin hittejä? Keikan aikana yleisössä näkyi niin leveitä hymyjä, että kukaan paikalla olleista ei tainnut pystyä mököttämään. Valitettavasti kaikista toiveista huolimatta festarialueella ei vielä ollut hurjasti porukkaa, mutta kyllä bileet saatiin pystyyn pienemmälläkin sakilla. Ja tulihan keikalla todistettua myös noin kolmen hengen mosh pit. Tässä oli varmaan yksi hyväntuulisimpia aloituksia festareilla.

Lauantai-iltapäivänä päälavalle kirmannut pakanametallipoppoo Brymir on julkaisemassa pian uuden levyn. Ensiferum-coveroinnilla aloittanut yhtye on vakuuttanut jo pitkään myös omalla materiaalillaan, ja tulevalta levyltäkin taidettiin kuulla Dark Riverissä muutama biisi. Keikka oli todella topakka, vaikka oman huomioni vei hetkeksi tuoppiini itsemurhaiskun tehnyt heinäsirkka. Siinä sai Brymir käskyttää sirkan hautajaisten taustalla, ja bändi tekikin sen vakuuttavasti ja osoitti, että se on vuosien varrella kasvanut festareiden päälavan tasolle. 

Dark Riverin päätöspäivän ehkä isoimmasta yllätyksestä vastasi ehdottomasti ruotsalainen In Mourning. Olen bändiltä toki aikaisemminkin todistanut hienoja live-esiintymisiä, mutta ajattelin, että helteinen Honkala ei välttämättä tarjoa parasta mahdollista ympäristöä yhtyeen musiikille. Mutta toisin kävi, onneksi! Dark Riverissä sain jälleen todistaa, että In Mourning osaa asiansa loistavasti. Yhtyeen tunnelmointiin pystyi uppoamaan aivan täysillä, ja kaikki muu ympärillä unohtui. Jossakin vaiheessa keikkaa auringon kuivattamasta maasta taisi jokin roska lennähtää silmään, sen verran piti vuotavaa silmäkulmaa kuivata. En edes lähde arvailemaan, millaisen tunnemyrskyn In Mourning olisi saanut aikaiseksi, jos se olisi soittanut pimeässä illassa. Mutta pelkkää tunnelmointia keikka ei tarjoillut, vaan myös leppoisaa hyväntuulisuutta. Joka tapauksessa keikka oli hieno kokonaisuus, josta en löytänyt mitään valitettavaa. Tuntui, että jokainen liike oli viimeiseen asti mietitty – mutta ei kuitenkaan liian hiottu. Kiitos, In Mourning, joka vastasi yhdestä koko festarin parhaimmasta näytöksestä.

Kaaos Stagella oli lauantaina koko ajan entistä kovempaa tykitystä, minkä takia Inferno-lavan bändeistä muutama jäi näkemättä, koska täytyi vetää henkeä tiukkojen rykäisyjen välissä. Seuraavana päälavalle kirmasi mikkeliläinen Bloodred Hourglass, joka on tänä kesänä ollut mahdollista todistaa lähes kaikilla metallifestareilla. Samaa taisi kommentoida myös bändin vokalisti välispiikeissään. Keikka tempaistiin käyntiin tutulla tavalla “We Form the Broken” -biisillä, ja tästä raikui tunnin verran tiukkaa eteläsavolaista melodista death metalia, joka on jo sillä tasolla, että itseäni hämmentää, miksi bändiä yhä nähdään niin paljon Suomessakin. Keikan käännekohtia olivat selvästikin “Tell Me About Yesterday Tomorrow” – sekä “Veritas”-biisit, mutta hyväntuulinen musisointi kesti keikan alusta loppuun saakka. Bändi kannattaa ehdottomasti käydä tsekkaamassa, kun siihen vielä on mahdollisuus. Ainakin itse toivon, että tämä vietäisiin paljon nykyistä kovemmalla rytinällä ulkomaille.

Sitten olikin tuntien jälkeen aika kiivetä välillä myös Inferno-lavan tuntumaan, koska siellä keikkaansa oli pian aloittelemassa virolainen Metsatöll. Bändi käväisi pistokeikalla jo juhannuksena Nummirockin aloituspäivässä, ja nyt se oli Suomessa jälleen. Metsatöllin folk-iloittelu sai takuuvarmasti Dark Riverin porukan tanssijalan vipattamaan iloisella meiningillään. Itse jäin lumoutuneena seuraamaan, kuinka bändin multi-instrumentalisti Varulven vaihtoi lennosta soittimia (joiden nimiä en todellakaan lähde edes arvailemaan) ja toi mukanaan folk-piirteet pinnalle. Tästäkin huolimatta Metsatöll on ehdottomasti yhtä paljon metallia kuin folkia! Bändin biisit tunnettiin hienosti, ja yleisö lauloi mukana sen, mitä ainakin olivat osaavinaan. Metsatöll on bändi, joka saa tempaistua kaikki paikallaolijat mukaansa, ja niin se teki myös Dark Riverissä.

Ja yhtäkkiä olikin jo kiire siirtyä takaisin Kaaos-lavan läheisyyteen todistamaan Moonsorrow’n keikkaa. Sellainen oli mahdollista nähdä jo viikko aikaisemmin Saarihelvetissä, mutta kyllähän toinen keikka viikon sisään tältä bändiltä kelpaa. Tunnetusti Moonsorrow’n biisien pituus on sellainen, ettei kovin monta kappaletta keikkaan mahdu, mutta Dark Riverissäkin saimme todistaa livenä useamman yksittäisen eepoksen, joista kurottiin kasaan hieno seitti, johon yhtyettä seuranneet jäivät kiinni kuin kärpäset konsanaan.

“Ruttolehtoa” huudettiin yhdessä eikä “Jotunheim”– tai “Suden Tunti” -biisitkään ketään kylmäksi jättäneet. Yhtyeen esiintymisessä on aina jotakin maagista, eikä Dark Riverissäkään tarvinnut pettyä tämän suhteen. Mitään erityistä kikkailua yhtye ei tarvitse, mutta musiikin ja sitä tukevien valojen yhteispeli saa aina uudelleen ihastelemaan  kokonaisuutta. Tällaista kokemusta ei kovin moni yhtye maailmassa onnistu antamaan, mutta Moonsorrow teki sen jälleen kerran.

Eipä Moonsorrow’n jälkeenkään ehtinyt lepäilemään, koska seuraavaksi Inferno-lavalle rynnisti ruotsalainen The Crown, joka oli monelle ehkä festarin odotetuin yhtye – ja toisaalta yllättäen aika monelle myös tuntemattomin. Tällä death/thrash-bändillä riittää esitettävää materiaalia vuosien varrelta, onhan se toiminut erimittaisissa pätkissä 1990-luvulta lähtien. Mutta minkäänlaista väsymystä bändi ei osoittanut, niin voimakkaan ja vauhdikkaan keikan se Honkalan hiihtostadionilla heitti! 

Jos edellisenä iltana pää oli irrota Hypocrisyn keikan aikana, tämä toinen ruotsalainen porukka sai vähintäänkin niskanikamat liikahtamaan sijoiltaan – ja se tuntuu yhä tätä kirjoittaessani. Keikka oli yhtä väkivaltaista juoksua eteenpäin, eikä armoa annettu minkäänlaisilla suvantokohdilla. Huomasin huokailevani monta kertaa keikan aikana, että juuri tällaista death metalin tulee olla: The Crown ei pyydellyt anteeksi eikä nöyristellyt, vaan se käskytti niin lujasti, että moni olisi aivan takuulla antanut toisen munuaisensa, jos vokalisti Johan Lindstrand olisi sitä pyytänyt. Tunnin rykäisy The Crownilta oli juuri sopivan mittainen, koska yhtään pitempään kroppa ei olisi tätä kestänyt. Illan voittaja oli valittu!

Ruotsalaisten jälkeen italialaisella Fleshgod Apocalypsellä oli vaikea paikka toimia vuoden 2022 Dark River Festivalin päättäjänä sinfonisella death metalillaan. Toki bändit ovat keskenään hyvin erityylisiä, joten takuulla paikalla oli niitä, joille Fleshgod Apocalypse oli itseoikeutetusti illan pääbändi. Itsekin odotin keikkaa mielenkiinnolla. En silloin viitisen vuotta sitten ottanut ilolla vastaan tietoa siitä, että Francesco Paoli siirtyi takaisin päävokalistiksi, eikä bändin viimeisin levykään ole ilmestymisen jälkeen ollut kovinkaan aktiivisessa kuuntelussa.

Niinhän siinä sitten valitettavasti kävi, että en jaksanut keskittyä ulosantiin kuin vajaan puolen keikan ajan. Tuntui siltä, että bändin musiikissa oli ihan liikaa kaikkea: riffejä, rumpuilotulitusta, sopraanoa, pianoa ja ties mitä teatteria. Joskus yksinkertaisesti vähemmän on enemmän! The Crownin jälkeen tämä oli minulle aivan liian suuri hyppy sinfoniseen ja teatraaliseen maailmaan, joten poistuin vähin äänin kohti taksitolppaa. Festariseurueestani paikalla koko keikan ajan olleet kuitenkin äityivät aamulla kehumaan keikkaa hienoksi kokemukseksi, joten hienoa, että se on muille maistunut. Minä nyt vain olen tällainen vanha jäärä, joka ei jaksa väkisin.

Kaiken kaikkiaan Dark River Festival oli hieno festarikokemus. Vaikka väkeä oli yllättävänkin hyvin Honkalan hiihtostadionilla, eivät sukset menneet ristiin missään vaiheessa. Jotenkin kaikkien palvelupisteiden paikka oli niin hyvin mietitty, ettei jonoja muodostunut minnekään. Kovimmat jonot taisin kokea vesipisteelle perjantaina, kun festarialueen ylätasanteen vesipiste meni epäkuntoon. Mutta tällöinkin alemman alueen pisteelle oli pahimmillaan ehkä kuusi ihmistä ennen itseäni. Kun majoittui toisaalla kuin festarin leirinnässä, sai kuljetusta aina jonkin aikaa odotella, mutta ei tämäkään jonotus mitenkään ylitsepääsemättömän pitkä ollut. Kiitos myös riittävistä istumapaikoista, niin tällainen elämän ehtoopuolellakin oleva festaroija sai välillä lepuuttaa jalkojaan. Muutama varjopaikka enemmän ei ehkä olisi ollut yhtään pahitteeksi. Festivaali ilmoitti heti päättymisen jälkeen myös vuoden 2023 päivät, joten jatkoa seuraa ensi vuoden elokuussa.