Dark Riverin perjantai tarjosi suoraviivaista metallipaahtoa jokaiseen makuun

Kotkassa järjestettävä Dark River Festival pitää majaansa Honkalan ampumahiihtostadionin ympäristössä ja on perinteinen ”peltofestari”, jossa metsän keskelle, kauas kaupungin keskustasta, järjestetään kerran vuodessa juhlat.

Saavuin julkisen liikenteen avulla Kotkaan, joten nappasin keskustasta festivaalibussin, jolla pääsi näppärästi pelipaikoille. Sataman rannan ympräristössä olleelle pysäkille oli valunut hyvissä ajoin muitakin metallipäitä. Kuljettaja keräsi porukan kyytiin ja pienten teknisten vastoinkäymisen jälkeen päästiin liikkeelle.

Bussimatkan jälkeen alueelle pääsy meni sujuvasti. Jonoja ei ollut ollenkaan, vaan pääsin suoraan sisälle. Blood Red Delusion lopetteli settiään ja yleisöä oli tuossa vaiheessa saapunut vasta kourallinen paikalle.

Luulin pitkään, että Assemble the Chariots on ulkomaalainen bändi, kunnes minulle valkeni jotain kautta, että Suomestahan tämä orkesteri ponnistaa. Bändin musiikki ei ollut vielä kertaakaan päätynyt kuunteluun satunnaisia sivukorvalla kuultuja pätkiä lukuunottamatta.

Käväistäänpä hieman sivupolulla: Festareilla käymisen ideahan on se, että omien suosikkien lisäksi voi altistua ja altistaa itsensä uusille bändeille matalalla kynnyksellä. Jos joku uusi bändi kolahtaa, niin sitä pääsee diggailemaan livenä heti. Toisinaan käy niin, että joku bändi ei osukaan omaan makuhermoon, jolloin voi pitää vaikkapa ruokatauon tai mennä katsomaan jotain toista bändiä.

Assemble the Chariots tarjosi tymäkän annoksen suoraviivaista, etupäässä deathcoreen päin kallistuvaa paahtoa. Rujon kuoren alla vaanivat sointukulut ja melodiat ovat häikäilemättömän tarttuvia, sekä koukkuja tarjoillaan juuri oikeisiin paikkoihin. Ajoittain black metalliin viittaavat sävelkulut olivat pirteä lisä rikastamaan sointia ja maustamaan harmonioita. Assemble the Chariots menee ehdottomasti lisäkuunteluun.

Tamperelainen High School Dropouts oli välikevennyksenä iltapäivällä. Yhtyeen ideana on soittaa tunnettuja pop punk -covereita ja muun muassa Green Day, The Offspring, Blink-182 ja Sum 41 -klassikoita oli listalla. Perjantain bändeissä aika moni oli suoraviivaista paahtoa, joten tämä tasapainotti sopivasti ohjelmistoa ja antoi oikeanlaisen annoksen huumoria sekaan. Kaiken kruunasi basistin esiintymisasuun kuulunut Fröbelin Palikat -paita. Hyvä!

Samuraimetalliporukka Whispered yhdistelee melodiseen death metalliin Japaniin päin nojaavia vaikutteita. Nimenomaiset Japani-viittaukset toivat omaperäisyyttä soundiin, kun melodinen death metal on aika nuohottu genre ja bändejä piisaa runsaasti. Välispiikeissä lupailtiin uutta levyä syksylle, sekä mainostettiin Helsingin päässä olevaa julkkarikeikkaakin. Whispered oli toinen perjantain bändeistä, joka ei ollut entuudestaan tuttu, mutta menee lisäkuunteluun.

Ruotsalainen Scar Symmetry on ehtinyt jo reilun 20 vuoden ikään. Olen tutustunut bändiin ensimmäisten levyjen aikoihin, mutta jostain syystä en ole päässyt todistamaan yhtyeen livekuntoa koskaan. Länsinaapurin vieraiden melodinen death metal soi festivaaleilla hienosti, ja muutamat hittitäkyt ripoteltuna settilistaan toimivat hyvin. Festareilla kun on aina myös sitä yleisöä, joka näkee bändin ensimmäistä kertaa, mutta on ehkä kuullut hittejä sieltä ja täältä. Kitaristi Per Nilsson liittyi kertosäkeissä puhtaita laulavan Lars Palmqvistin mukaan ja duon lauluvoimaa hyödynnettiin kertosäkeissä runsaasti.

Seuraavaksi luvassa oli perjantai-iltapäivän vauhdikkainta menoa. Vauhdin hurmaa meille tarjosi …and Oceans, joka veti kakkoslavan eteen kiitettävän määrän yleisöä. Finntrollistakin tuttu vokalisti Mathias Lillmåns on karismaattinen keulahahmo ja otti lavan haltuun luontaisella itsevarmuudella. Erityisen viihdyttävää on, kun rumpali aloittaa biisin käyntiin laskemisen jälkeen suoraan nopealla blast beat -kompilla, ilman suurempia ennakkovaroitteluja. Ja sehän pitää virkeänä mielen, kuin mielen.

Pakollinen ruokatauko osui samaan aikaan kun …and Oceans soitti setin puoliväliä. Dark Riverin festarialue on kompakti, joten musiikki kuuluu hienosti joka paikkaan, vaikka tauot on pidettävä joidenkin bändien kohdalla joka tapauksessa.

Mikkelin ylpeys Bloodred Hourglass vetäisikin sitten perjantain silmämääräisesti suurimman yleisömäärän. BRHG soitti tyylilleen uskollisesti hyvällä tavalla tasalaatuisen keikan. Yhtyeen keikat ovat olleet tähänkin asti tasaisen varmoja ja kovia. Settilistan ja shown draaman kaarta oli viilattu, että jännite pysyy vielä paremmin yllä koko ajan. Bändin suosio kasvaa ja kasvaa koko ajan, odottaen sitä viimeistä steppiä, kun yhtye hyppää isompien festareiden iltapäiväsloteista illaksi päälavoille.
Laulaja Jaredi Koukonen kysäisi välispiikissä, että kuinka moni on ensimmäistä kertaa Bloodred Hourglassin keikalla. Koukonen laski nopeasti, että 20 ensikertalaista nosti käden ylös ja toivotti heidät tervetulleeksi perheeseen.

Bloodred Hourglassin jälkeen oli aika poistua kohti majoitusta. Toimituksemme Ilona Pakarinen jäi loppuillaksi tsekkaamaan Before the Dawnin ja Moonspellin keikat.

Ilona:

On ollut hienoa huomata, miten Dark River on kulkenut vuosien ajan eri yhtyeiden matkassa mukana. Yhtenä festivaalin hyvänä haltijana on toiminut kotimainen Before The Dawn. Menetin oman Dark River -neitsyyteni 17 vuotta sitten, jolloin Dark River otti varovaisia harppauksia paikallisista demobändeistä kohti kotimaisen metallin sanansaattajia. Olikin perin nostalgista, että tuolloin 17 vuotta sitten Before The Dawn esiintyi samaisella ”pikkulavalla” vokalistinaan multilahjakkuus Tuomas Saukkonen. Vuonna 2026, jo useamman vuoden Before The Dawnin vokalistina toiminut Paavo Laapotti otti yleisön syleilyynsä, Saukkosen paukuttaessa rumpupeltejä. Yhtyeen keikalla kuultiin niin uutta, kuin vanhaakin tuotantoa. Tässä yhdistyi eri sukupolvien kokemukset hienosti yhteen musiikin keinoin.

Illan pimetessä Kymin metsässä tunnelma tiivistyi kohti illan päättävää Moonspelliä. Vaikka osa festivaalikansasta oli hiippaillut takaisin omiin koloihinsa jo Bloodred Hourglassin jälkeen, oli perjantain pääesiintyjää jäänyt ihastelemaan varsin sitkeä joukko musiikin ystäviä. Mikäli näin jalkapallon MM-kisojen aikana Portugalin kannattajat olivat suruissa päin joukkueen megatähti Cristiano Ronaldon päättäessä MM-uransa, toivat nämä Portugalin vampyyrit varmasti lohtua haavoihin. Illan keikka sisälsi niin goottiromantiikkaa, kuin itämaisempaakin tahdikkuutta, jonka seurasta ei voinut kuin nauttia. Tähän oli hyvä päättää ensimmäinen festivaalipäivä.