Dark Tranquillity, Omnium Gatherum @ Tavastia-klubi 1.11.2013
Perjantai-illan Suomi-Ruotsi ottelu, poikkeuksellisesti legendaarisella Helsingin Tavastialla. Suomella oli Omnium Gatherumin kuusikon yhden äijän ylivoima, kun Ruotsin maaperää edustava Dark Tranquillity veivasi ilman basistia. Legendaarinen mesta legendaarisille miehille, mutta siitä huolimatta nämä ovat vieläkin ”OG” ja ”DT” niille, jotka noita ei lausumaan rupea. Pohjanlahden parempi puoliskomme kylläkin vei tämän kamppailun, no tietenkin, niin kuin aina.
Ovien oli määrä aueta klo 20.00 ja loppuunmyyty 800 lippua kattava klubi rupesi hitaanlaisesti täyttymään. Lava-alueelle pääsyä jouti tovin vartomaan ja miellyttävyyttä totta kai lisäsi kiireettömyyden tunne. Aikataulujen antamasta organisoinnista johtuvasta mainitusta tunteesta nautti varmasti moni muukin, sillä esiintymisten startit oli kaavailtu alkavan aina puolentoista tunnin karenssilla ovien uumenien saattamisesta käytettäväksi. Kalender piti löftensä ja OG hyppäsi lämmittelemään aika täydellisesti arvioidulla ajallaan 21.30, samoin kuin DT laskeutui lasketusti klo 23 reikä reikä.
Mainos päättyy
Dark Tranquillityn World Construct-kiertue on jaoteltu mm. kyseessä olevaan Suomen turneeseen sekä tämän jälkeen tuleviin Euroopan ja Ruotsin kiertueisiin. Vokalisti Mikael Stannen mielessä selvästi pyörikin jo seuraavat sata tulevaa keikkaa. Edellisenä päivänä yhtye oli esiintynyt Joensuussa ja varmaankin tästä syystä mies taisi mainita kykeneväisyydestään vetää täysillä. Tosi kuin vesi, hankalaahan se on tuollaista kyytiä vetää sadan keikan jälkeen suoraan lentokoneen laskeutumisen perästä. Omnium Gatherumin pitkätukkia ei neljän päivän soittoputket oletettavasti paina. En ole mielestäni ikinä lämmennyt niinkin tuntemattomalle lämmittelijälle niinkin konkreettisesti. Erikoisvieraasta tässä vissiin pitäisi mieluummin puhua, sen verran vakuuttavaa käytöstä ja soittimien kulutusta oli nähtävissä ja kuultavissa. OoGeen esiintymisaika oli kuitenkin selvästi lyhyempi, mutta sisään mahtui pääasiallisesti Jukan vetämä kymmenen minuutin moshaustuokio. Päiden heilutuksen kehotukset toimivatkin esimerkillisesti heidän omalla antamallaan havainnollistuksella.
Sverige tuli jälleen ohi pettävästi takaapäin, mutta moraalinen voitto menee Omnium Gatherumin hymyille tukan pyöriessä toisinaan kitalaessakin. Hauskanpito ei jäänyt kakkoseksi ja katsekontakti lavan eteen sekä takaosaston papoille ja mummoille säilytettiin. Kaikesta päätellen Dark Tranquillity loisti kivikasvoillaan ruotsalaisblondi, vokalisti Mikael Stannea lukuunottamatta. Jokaisen täytyisi nähdä tämä positiivinen lataus örinämetallikeikoilla, ja jos OG onnistui tehtävässään hyvin, niin Mikael touhusi fanien kanssa hymy korvissa viiden – oikeastaan kuuden muusikon edestä. ”The Science of Noise” pärähti käyntiin ja jossain alkupuoliskolla hän sanoi lupaavasti, että vedetään koko setti yhteen pötköön eikä välitetä mistään encorepaskoista. Menoa ei haluttu hyydyttää hetkeksikään ja se näkyi mielenkiintoisessa settilistakokonaisuudessa. Omalle kohdalle putkahteli yllätyksiä, myös positiivisia ja luotu selvä visio tulemasta oli onnellisesti pirstaleina. Hyvänä esimerkkinä toimii ”The Mundane and the Magic” äänite, jossa saamme kuulla valloittavaa naislaulua upealta Nell Siglandilta. Olihan se hieman ikävää kuunnella tätä vain taustalta ja itse olin jo varma, että taustanauhoihin ei turvauduta varsinkaan, kun bassoon kajottiin anonyymisti. Se eheys otti vaan hetkessä vallan, valloittavaa sekasukupuolislaulua saimme kuulla myös upealta yleisöltä.
Muutamaan otteeseen myös Stanne meni sekaisin sanojensa kanssa ja mölisi mitä lie kieltä mikrofoniin. Tandkräm, karies och plack, onneksi ei tarvitse osata enempää ainakaan tuota kieltä, spiikit vedettiin englanniksi muutamalla suomalaisella kiitoksella. Konkarin taidot oli mahtavaa nähdä, kun hän kyyristyi ”eläytyen” ja samalla piiloutuen kutriensa taakse kärisemään omiaan. Tämä ei ollut välttämättä edes helposti huomattavissa tapahtuessaan vaistomaisesti, eturivistä itsensä löytänyt voi kiittää tästä ainoastaan itseään. Eturivi siis pääsi pukille ja konkarisuutta esiteltiin vokalistin toimesta jälleen hänen laitettuaan jalkansa joidenkin mielestä riskaabelin oloisesti aidan päälle suoraan lavalta pyörätuoli- ja kuvausslopen ylitse. Turvallisuus ensin, niin justiinsa. Kuultavissa olisi voinut ollut jopa jonkun fanin laulua mikkiin, mutta näin ei ainakaan käsittääkseni tapahtunut. Hoilattiin siis yhdessä, oikein kunnolla, varsinkin toiseksi viimeisen aikanaan jopa radiohitiksi nousseen ”ThereIn” -kappaleen aikana, setin saadessa pirun hienon lopetuksen itkubiisi ”Misery’s Crown” jälkeen. Uudelta ”Constructilta” kuultiin myös yllättäviä valintoja, mutta paikallaolijoille puhuttiinkin spesiaalikerrasta, jossa poiketaan oletettavasta. Fanien hameet roihahtivat lopullisiin liekkeihin Stannen suorittaessa viimeistä eturivin kunniakierrosta seisten aidan korokkeilla kätellen ja halaillen ihailijoitaan. Rakastavia ja rehellisiä poikia Ruotsista, encorea ei todellakaan tullut ”me halutaan lisää” -vaatimuksista huolimatta. Ihailijoita oli saapunut paikalle jopa Sveitsistä ja Alankomaista, joten ainakin heille se tuntui olevan pettymys. Osa ulkomaalaisista oli kuitenkin jo käynyt kuuleman mukaan vierailemassa rundin aiemmilla keikoilla Turussa ja Jyväskylässä, eli Helsingin perjantai ja Tavastia DeeTeen kanssa selvitti tiensä loistavin arvosanoin kaiken huipentumaksi.
Mainos päättyy
Settilista:
1. The Science of Noise
2. White Noise/Black Silence
3. What Only You Know
4. Lost to Apathy
5. The Fatalist
6. The Silence in Between
7. Zero Distance
8. The Mundane and the Magic
9. Monochromatic Stains
10. The Wonders at Your Feet
11. Indifferent Suns
12. Silence and the Firmament Withdrew
13. Terminus (Where Death Is Most Alive)
14. State of Trust
15. Endtime Hearts
16. ThereIn
17. Misery’s Crown
Raportti: Ville Raitio
Valokuvat: Markus Helander