Levy on juureva, maanläheinen ja äkäinen. Se ammentaa paitsi death metalin, mutta myös perinteisemmän rockin perinteestä. Sitä voi perustellusti kutsua black metaliksi. Darkthronen joiltakin aiemmalta levyiltä tuttu punk-meininki on karsittu pois. Tunnelma on vakava ja kohtalaisen sisäänpäinkääntynyt.
Darkthronen ”Arctic Thunder” ottaa pari kuuntelukertaa ennen kuin potkii, mutta hyvä levyhän sieltä paljastuu. Vaikka Darkthrone ei ilmeisesti määrittele musiikkiaan black metaliksi, on se genren ikonisimpiin kuuluva nimi. Siltä on lupa odottaa paljon ja vaikka ”Arctic Thunder” nyt ei mitään galakseja räjäytäkään, voinee sanoa, että se lunastaa odotukset.

Nocturno Culto rähisee käheän vakuuttavasti läpi levyn ja tukevat kitarat rakentavat tehokasta äänivallia. Meininki on sieltä äärimetallikarsinan rytmikkäämmästä kulmasta. ”Boreal Fiends” ja ”Inbred Vermin” nousevat keskivaiheilla levykokonaisuudesta astetta korkeammalle pallille kuin muut biisit. Siitäkin huolimatta, että ”Boreal Fiendsistä” olisi huoleti voinut nipsaista melkein pari minuuttia pois ja se olisi vain parantunut. Nimibiisi ”Arctic Thunder” on myös todella kova. Myös levyn kylmimmät soundit tarjoava ”Deep Lake Trespass” on hieno lähes viisiminuuttinen kappale. Kaikkiaan kyseessä on hyvin tasalaatuinen, itsevarma ja vakaa kahdeksan biisin tykitys.
Fenriz on aiheuttanut jonkin verran vaivaannusta puuhailuillaan kunnallispolitiikassa. Hänet valittiin liberaalien listalta kotikaupunkinsa Kolbotnin valtuustoon. Miehen vaalikampanja oli valokuva hänestä kissan kanssa ja pyyntö, ettei häntä äänestettäisi. Tietenkin on selvää, että häntä äänestettiin. Enemmän Fenrizilla taitaa olla silti annettavaa musiikkiin kuin politiikkaan, joka ei tunnu valtuustopaikasta huolimatta oikein kiinnostavan. Onneksi ”Arctic Thunderin” tekemiseen on löytynyt aikaa ja paloa.

”Arctic Thunder” on riisuttuna ja iskevänä rocksävyisenä äärimetallina hyvin vanhaa liittoa, mutta Darkthronehan ei siinä kopioi kuin korkeintaan itseään. Ja tätäkin levyä kuunnellessa poimii paljon sellaista, mikä on heidän aikaisemmilta levyiltään uinut osaksi nuorempien bm-tulokkaiden musiikkia. Ties miten monen kuuntelun jälkeen on vieläkin vaikea poimia levyltä ruodittavaksi mitään erityisiä koukkuja, outouksia, mokia tai huonouksia. Hittipontentiaalia ei ole, mutta se tuskin on tarkoituskaan, eikä levy ole oikeastaan millään tavalla kokeileva. Se on varmaa, mustaa ja kalmanhajuista jyystöä, joka toimii varmasti niille, jotka tällaisesta tykkäävät. Lukeudun heihin.

9/10

Kappalelistaus:
1. Tundra Leech
2. Burial Bliss
3. Boreal Fiends
4. Inbred Vermin
5. Arctic Thunder
6. Throw Me Through the Marshes
7. Deep Lake Tresspass
8. The Wyoming Distance

Kirjoittaja: Pasi Huttunen