Vannoutuneimmat black metallin ystävät huomasivatkin jo otsikosta, ettei kyseessä ole mikään ihan tuore julkaisu, vaan yksi legendaarisimpia black metal -levytyksiä kotimaamme kamaralta kautta aikojen. Olen henkilökohtaisesti yleensäkin karsastanut näiden uusintajulkaisuiden arvosteluja, koska en näe siinä varsinaista ideaa, mutta teen tässä tapauksessa poikkeuksen kertomalla samalla arvostelun yhteydessä omat muistoni tästä klassikosta.

Sitä elettiin vuotta 1995, maailmalla oltiin jo hieman totuttu uuteen melodisemman black metallin tyyliin, kun yhtyeet kuten Emperor ja Cradle Of Filth muun muassa olivat saaneet debyyttialbuminsa pihalle. Suomessa oltiin tässä vaiheessa tällä osastolla aivan lastenkengissä, pitäydyttiin pelkässä suoraviivaisessa runttauksessa ja läheteltiin niitä ”no synths in black metal”-flaijereita postissa huonosti väärennetyillä postimerkeillä varustetuissa kirjeissä.

Ei ollut siis mikään ihme, että Kiteeltä pongahtavan Darkwoods My Betrothedin debyyttialbumi sai kovinkin ristiriitaisen vastaanoton kotimaan black metal-piireissä. Siinä missä jotkut ylistivät yhtyettä jopa suomalaisen black metallin suurimmaksi toivoksi, toinen puoli piti näreissään kiinni sen aikaisista genren kärkinimistä kuten Beherit, Impaled Nazarene, Archgoat, Black Dawn jne. Näillä edellä mainituilla kun ei ollut trendikkäitä syntikoita ja puhtaita lauluja siinä true black metallissaan. Asiaa ei myöskään auttanut se, että Darkwoods My Betrothed oli alun perin perustettu lähinnä vitsiltä kuulostavalla Virgin’s Cunt -nimellä. Ja kaiken kukkuraksi nämä hemmot tässä yhtyeessä olivat saatana lyhyttukkaisia! On se nyt perkele – tulevat tänne häpäisemään meidän scenen.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Oli miten tahansa, pelkkää musiikkia kritisoidessa on ”Heirs Of The Northstar” erinomainen levytys. Musiikillisesti se on maalailevine syntikoineen ja sopivalla temponvaihtelullaan likimain täydellinen, mutta kokonaisuutta sillä hieman verottaa laulupuoli. Vaikka sitä kärinäosastoa muutettiinkin hieman demojen jälkeen ”totisempaan” suuntaan, se kuulostaa silti hetkittäin liian Aku Ankkamaiselta. Asiaa ei myöskään paranna yhtään todella epävireisesti lauletut puhtaat vokalisoinnit, joista pahin esimerkki lienee kolmoskappaleena kuultava ”Uller”. Kaikkeen kuitenkin tottuu paitsi jääpuikkoon perseessä, ja näin kävi itseni kohdalla myös Darkwoods My Betrothedin kanssa. Se aluksi ylitsepääsemätön kirkuminen ei enää loppupeleissä haitannutkaan ja yllämainitusta ”Uller” -kappaleestakin tuli yksi suosikeistani. Levyn ehdottomana kohokohtana pidän kuitenkin yli 16 minuuttia kestävää päätöseeposta ”Yggdrasil’s Children Fall”, joka musiikillisessa nerokkuudessaan vetää vertojaan helpostikin esimerkiksi Moonsorrowin nykyaikana tuottamille pitkille teoksille.

Darkwoods My Betrothed teki 16 vuotta sitten joko sen, mitä kukaan muu suomalaisyhtye ei osannut tai sitten mitä kukaan ei uskaltanut, se toi melodian suomalaiseen black metalliin. Ollaan yhtyeen ”katu-uskottavuudesta” sitten mitä mieltä tahansa, on ”Heirs Of The Northstar” musiikillisesti yksi kotimaisen black metallin suurimpia merkkiteoksia. Se ansaitsee tulla uudelleenjulkaistuksi täysin alkuperäisessä muodossaan, koska parempaa siitä ei muokkaamalla enää saa ilman että alkaisi historiaa muuttamaan. Mikäli kyseinen albumi ei ole jo hyllyssäsi, mutta olet kiinnostunut kotimaamme black metallin menneisyydestä, on tämä uudelleenjulkaisu sinulle ehdoton pakko-ostos.

8/10

Kappalelista:
1. My Eyes Are Frozen
2. One Son Of The Northstar
3. Uller
4. From The Snowy Hillsides They Came
5. In A Silent Night
6. Come Fimbulvetr
7. Yggdrasil`s Children Fall
Act I: The Death Of Balder
Act II: A Farewell To The Son Of Odin
Act III: Hermod’s Ride To Hel
Act IV: The Bounding Of Loki
Act V: The Final Battle
Act VI: A New Heaven, A New Earth

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

http://www.nosignoflife.com/

Kirjoittanut Riku Mäkinen