Jotkut yhtyeet tallautuvat urallaan ”isompiensa” jalkoihin eivätkä näin ollen saa sitä huomiota, minkä ansaitsisivat. Esimerkki tällaisesta yhtyeestä on Daylight Dies. Nyt käsillä on yhtyeen neljäs pitkäsoitto ”A Frail Becoming”. Viimeisimmästä ”Lost to the Living” -kiekosta on pyörähtänyt neljä vuotta, eikä tuota aikaa ole selvästi tuhlattu turhuuksiin.

Levy alkaa jo ennakkoon ”vuodetulla”, perinteisen Daylight Diesin –tyyppisellä ”Infidel”-veisulla. Alun häiritsevän kasvatuksen jälkeen levy saa arvoisensa aloituksen. Melodioita, mättöä ja melankoliaa on avainsana yhtyeen koko tuotannossa, eikä poikkeusta tehdä tälläkään julkaisulla. Seuraava ”The Pale Approach” on hivenen räväkämpi ja melodioiltaan jopa hieman duuripitoisempi teos. Räväkän alun jälkeen on vuorossa doomimaisempaa tulkintaa, ja kappale tuo rytmisillä elementeillä mieleen muutamankin ruotsalaisen yhtyeen. Kappale saa osakseen erittäin toimivan akustisen kasvatuksen puolessa välissä, mikä nostattaa kylmät väreet iholle kerta toisensa jälkeen.

Seuraavassa, hieman kevyemmässä ”Sunset”-kappaleessa kuullaan ensimmäistä kertaa puhdasta laulua. On maittavaa huomata, miten puhtaat ja örinälaulut toimivat keskenään erittäin hyvin. Jälleen seuraava ”Dreaming of Breathing” pudottaa lattian alta raskaudellaan. Biisijärjestys on selvästi mietitty ja tarkoin harkittu niin, että se onnistuu pitämään mielenkiinnon yllä koko levyn keston ajan. Pari seuraavaa kappaletta (”A Final Vestige” & ”Ghosting”) ovat jälleen rauhallisempia, hitaita ja erittäin melankolisia, oleellisia osia levyn kaaressa. Puhtaat laulut pääsevät esiin erittäin hyvin noustessaan levyn loppua kohden yhä suurempaan rooliin. Myös akustiset elementit nousevat entistä enemmän arvoonsa näiden kappaleiden aikana.

Levyn seitsemäs kappale ”Hold on To Nothing” on melankolinen, juuri ja juuri eteenpäin kulkeva kappale, joka pitää sisällään parhaimpia melodioita ja kenties raskaimpia tunnelmia, mitä Daylight Dies on saanut koskaan luotua. Kahdeksas, instrumentaalinen ”Water´s edge” on reverse-efektillä toteutettu akustinen kierto, joka luo raukean tunnelman ja toimii oivana siltana levyn viimeiseen ”An Heir To Emptiness” -kappaleeseen. Lopetus alkaa hitaasti mutta varmasti ja hyödyntää samoja, jokseenkin äärimmilleen vietyjä elementtejä kuin levyn muutkin kappaleet. ”An Heir To Emptiness” on hyvä lopetus näin raskaalle albumille. Se saattaa levyn elinkaaren loppuun mallikkaasti ja jättää jälkeensä seuraavan julkaisun odotuksen.

Kokonaisuudessaan albumi toimii – ja nimenomaan kokonaisuutena. Yksikään kappale ei anna kuvaa koko levyn linjasta, ja näin ollen suurimman tunnelatauksen saa aikaan kuuntelemalla koko levyn putkeen. Se on myös hivenen huono asia, sillä kovin moni kappale ei nouse esiin erilaisuudellaan. ”A Frail Becomingin” kappaleet toimivatkin hyvin keskenään mutta eivät yllä samaan tunnelmaan yksittäisinä kuunneltuina. Samankaltaisuus riivaa nykyään lähestulkoon jokaista bändiä. Harvoin enää tulee vastaan levyjä, jotka toimivat täydellisesti sekä kokonaisuutena että yksittäisinä kappaleina. Kaikesta huolimatta tässä on tarjolla kelpo kokonaisuus.

8/10

Kappalelista:
1. Infidel
2. The Pale Approach
3. Sunset
4. Dreaming Of Breathing
5. A Final Vestige
6. Ghosting
7. Hold On To Nothing
8. Water’s Edge
9. An Heir to Emptiness

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

https://www.facebook.com/daylightdies

Kirjoittanut: Eeli Helin