Dead Shape Figure

Kotimainen metallia soittava Dead Shape Figure julkaisi huhtikuun lopussa kolmannen levynsä ”Opus Victoria”. Kaaoszine tavoitti tämän tiimoilta sähköpostitse yhtyeen kitaristin Juhani Flinckin, joka vastasi muutamaan kysymykseen. Lue lisää nähdäksesi haastattelu.

Terve Juhani! Nyt on albumi ollut muutaman viikon pihalla. Mitkäs ovat Dead Shape Figure -leirissä fiilikset?

Juhani: Fiilikset ovat erinomaiset, kiitos kysymästä! Levy saatiin valmiiksi jo viime vuoden elokuussa, joten odottavan aika on ollut todella pitkä. Tässä kovasti odotellaan loppuvuodeksi suunniteltujen kiertuekuvioiden varmistumista, ja kesäkin on alkanut mukavasti, joten mikäs tässä ollessa!

Kuinka fanit ja mediat ovat ottaneen albumin vastaan?

Juhani: Levy on saanut erittäin positiivista palautetta sekä medioissa että fanien keskuudessa. ”Opus Victoria” on saanut tähän mennessä yhtyeen historian parhaimpia arvosteluja ja paskaa on tullut niskaan todella vähän. Olemme bändinä todella ylpeitä tästä levystä, ja jokainen jätkä seisoo 100-prosenttisesti levyn takana. Tämä albumi näistä kolmesta ilmestyneestä on se, minkä varmasti mieluiten vielä laitan vanhoillakin päivillä Jallu-päissäni siihen pölyiseen CD-soittimeen ylpeänä.

”Opus Victoria” on nauhoitettu D-Studiolla Jarmo Hännisen avustuksella. Miten nauhoitukset sujuivat? Oliko biisit kuinka valmiita studioon astuttaessa?

Juhani: On äänitetty Dead Shape Figuren kanssa jokainen meidän pitkäsoitto D-Studiolla, joten levyä lähdettiin työstämään erittäin tutussa ja turvallisessa työympäristössä. Rumpuja lukuun ottamatta levy äänitettiin pääasiallisesti itse. Tällä kertaa oli valmistauduttu sessioihin niin hyvin etukäteen, että mitään varsinaisia ongelmia ei studiossa esiintynyt. Ainut häiritsevä tekijä oli se, että levyä äänitettiin kesällä ja ulkona sattui olemaan lähes joka päivä helvetin hyvä keli mutta itse olet jumissa pienessä kopissa painamassa rec-nappia, niin pistihän se välillä vituttamaan… Onneksi D-Studiolla on helvetin hyvä ilmastointi ja ikkunat, joista näkee auringon!

”Opus Victoria” julkaistiin vain digitaalisena versiona, ja ilmeisesti kesällä on tulossa LP-versio albumista. Miksi ette julkaisseet CD-versiota?

Juhani: Päätös julkaista levy vain digitaalisena tehtiin yhdessä Dynamic Arts Recordsin kanssa. Lafkan taloudellinen tilanne ei vain antanut mahdollisuutta laittaa levyä ulos fyysisessä muodossa ennen syksyä, joten bänditoiminnan mielekkyyden kannalta päätettiin laittaa levy ulos iTunesin, Spotifyn ym. kautta ja käyttää ne viimeiset levy-yhtiön hilut promotointiin. Puolitoista vuotta studiosessioiden ja itse albumin julkaisun välillä olisi vain ollut tässä vaiheessa yksinkertaisesti liian pitkä aika odottaa ja venytellä kotona ns. pippeliä.  Bändille jäi LP:n oikeudet, joten luultavasti työnnämme vinyyliversion ulos myöhemmin syksyllä omaan piikkiin, kun saamme fyrkkaa kasaan. Tai sitten teemme Puolassa c-kasettipainoksen!

Mikä on oma suhteenne CD-levyihin? Koetteko, että kyseinen formaatti on tullut tiehensä päähän?

Juhani: Valitettavasti itselläni on uusien CD:iden ostaminen lopahtanut lähes tulkoon täysin viimeisen parin vuoden aikana. Lähinnä kirppareilta tulee nykyään kannettua vanhojen musiikki-VHS-kasettien ohella CD-levyjä himaan, ja sinne olohuoneen hyllyyn ne yleensä jäävät yhden kuuntelun jälkeen pölyttymään…. On tietyllä tavalla erittäin valitettavaa, että nykyään kuuntelen kotona ja lenkillä musiikkini lähinnä puhelimen tai iPadin kautta Spotifysta, koska se on vain niin helppoa ja nopeaa. Toki eihän Spotify (onneksi) kata koko maailman musiikkikirjoa, ja välillä ne hyllyssä olevat cd:t löytävät tiensä sinne pölyisiin ja yskiviin stereoihin, mutta pääasiallisesti omat diggailuni hoituvat siis Spotifyn kautta. Kun taas sitten täysin toista koulukuntaa edustaa meidän laulajamme Galzi, jolta löytyy kotoa pitkälti yli 2000 vinyylin kokoelma ja vähintään saman verran cd:itä, ja omien sanojensa mukaan mies ottanut elämäntehtäväkseen kuunnella ajatuksen kanssa vähintään yksi vinyylilevy päivässä. Arvostan!

Albumin on tuottanut Xy Samael-yhtyeestä. Millaista hänen kanssaan oli työskennellä ja kuinka ajatus yhteistyöstä syntyi?

Juhani: Xyn ottaminen mukaan levyntekoprosessiin on ehkä paras päätös, mikä ollaan ikinä bändinä tehty. Sanotaanko näin, että levystä olisi tullut aika erilainen ilman Xyn läsnäoloa treenikämpällä. Mies lensi viikoksi meidän treenikämpällemme Helsinkiin ja toi esille erittäin hyviä pointteja biisien sovituksia ajatellen ja ikään kuin leikkaisi isolla lihaveitsellä läskit pois jättäen jäljelle sen priimalihan. Xy on myös maailmanluokan herrasmies, ja jopa näinkin isolla egolla varustettu ihminen kuin meikäläinen pystyi ottamaan mieheltä erittäin kevyesti kritiikkiä vastaan! Ajatus yhteistyöhön sai alkunsa Galzin päässä itse asiassa varmaan jo vuonna 2007, kun oltiin Liettuassa soittamassa Samaelin kanssa. Sen jälkeen on törmätty äijiin siellä sun täällä, ja lopulta päädyttiin lämppäämään Samaelia niiden Euroopan rundille; siellä kait se lopullinen päätös yhteistyöstä syntyi.

Albumi yhdistelee tiukkaa riffittelyä kovaan grooveen sekä tarttuviin kertosäkeisiin, ja kauas on tultu debyyttilevyn deathmetallisemmista tunnelmista. Vieläkö löytyy faneja, jotka valittavat Dead Shape Figuren nykysuunnasta, ja miltä se teistä tuntuu?

Juhani: Joo, kyllä siihen vielä jonkin verran törmää, että jengi huutelee takaisin sitä ensimmäisen levyn meininkiä… Mitenkään vähättelemättä kyseisen debyyttialbumin energiaa ja raivoisuutta, niin silloin oltiin vain mielellisesti täysin eri tilassa kun tänä päivänä… Ideana oli tehdä helvetisti riffejä ja niputtaa niitä peräjälkeen, ja rumpalille ohje, että vedä vitun täysiä ja nopeasti päälle jotain, mikä kuulostaa Dave Lombardolta ja Vio-lencen Perry Stricklandilta. Kun lähettiin levyn jälkeen ekalle rundille, niin livenähän sen sitten huomasi, että tulikohan tässä nyt tehtyä aavistuksen verran liian vaikeita biisejä yhtyeen taitotasoon nähden, haha!  ”Karoshin” biisit sävellettiin noin 7 vuotta sitten, joten ollaan siitä toivottavasti yhtyeenä vähän kehitytty.

Miltäs keikkarintamalla näyttää? Onko ulkomaille virityksiä?

Juhani: Kotimaan keikkarintamalla on ollut nyt suhteellisen hiljaista. On koko yhtyeen olemassaolon ajan buukattu lähinnä itse kaikki keikat, ja haluamatta kuulostaa mitenkään ylimieliseltä, mitään hirveää hinkua noiden peruspizzeriakeikkojen perään ei enää ole. Kierrettiin alkuaikoina kaikki helvetin pizzeriat ja bilis-hallit läpi ja nyt yritetään satsata lähinnä laatuun. Meiltä puuttuu kotimaan keikkamyyjä, joka saisi meidät työnnettyä jonnekin hyviin lämppärislotteihin Suomeen. Tällä hetkellä on onneksi pientä vääntöä siihenkin suuntaan, että saataisiin tälle bändille vihdoinkin 10 vuoden olemassaolon jälkeen oikea keikkamyyjä.

Ulkomailla homma sen sijaan näyttää helvetin hyvältä! On kierretty rapiat 25 maata 10 vuoden aikana, ja koko ajan siellä lisääntyy mielenkiinto meidän orkesteria kohtaan. Nyt lähdetään taas syksyllä Kiinaan pariksi viikoksi ja siitä ilmeisesti Thaimaahaan, Filippiineille ja Intiaan! Ja joulun alla pitäisi kiertää pari viikkoa Eurooppaa erään nimibändin lämppärinä. Eli sillä rintamalla tekemistä kyllä riittää mukavasti!

Olit Juhani hiljattain otsikoissa upean Children of Bodom kitara-coverisi ansiosta. Haluaisitko hieman avata tilanteen taustoja? Onko Bodomin ”Transference”-sinkusta jo kenties suunnitteilla coveria?

Juhani: Haha, voi vittu! Joo se on jännä juttu, että päivästä toiseen sitä yrittää vakavasti promota ja tunkea omaa bändiä joka paikkaan; sitten yksi aamu päädyt nauhoittamaan läppärille väsyneen coverin jostain biisistä, jota et ole edes ikinä kuullut ja yhtäkkiä Nuclear Blastin edustaja laittaa YouTubessa viesti, että nyt toi biisi helvettiin sieltä tai tulee penaltia ja yhtäkkiä koko paska on Rumban luetuin uutinen… Paska myy!

Kiitokset haastattelusta! Viimeisiä sanoja Kaaoszinen lukijoille?

Juhani: Kiitokset itsellesi! Muistakaahan syödä kesällä paljon jädeä ja ottaa aurinkoa, Suomen kesä on helvetin lyhyt! Peace!

http://www.deadshapefigure.com
http://www.facebook.com/deadshapefigure

Haastattelu: Sami Leinonen