Death Mex
Lahtelainen thrash metal -pumppu Death Mex sylki ulos esikoisalbuminsa ”Violation of the Neck” 4. syyskuuta, joten Kaaoszine oli yhteydessä bändiin ja kyseli tästä hieman lisää. Haastattelun lopussa on kuunneltavissa kyseisen levyn sinkku, jossa bändi pääsee todistamaan kykeneväisyytensä. ”No Consequenses” -single kiteyttänee hyvin, mistä orkesterissa on oikein kyse. Ei muuta kuin kuuntelemaan ja katsastamaan, mikä meininki Death Mexissä vallitsee.
Missä ja milloin Death Mex sai alkunsa?
Soitimme 9. luokalla samassa musiikin ryhmässä. Kesälomalla tuli humalassa idea muodostaa bändi. Nimi syntyi väärin kuullusta keskustelusta. Sanaliitosta meksikolainen death metal muotoutui nimi Death Mex. Toiminta alkoi rumpalin saatua vihdoin settinsä, minkä jälkeen asetuimme hänen isänsä autotalliin.
Miten luokittelisitte musiikkinne?
Punk nimeltä thrash, tai lähinnä hämyrässi – rässärit soittavat punkisti progressiivista metallia. Lähtökohtaisesti thrashia, mutta jäsenien luokitteluideat ovat omalaatuisia.
Miten te tai musiikkinne eroaa muista samankaltaisista artisteista? Miksi ihmisten pitäisi olla kiinnostuneita juuri teistä?
Emme noudata perinteisiä kaavoja biisien kirjoittamisessa. Kaikki maalarit roiskivat pensseleitään yhteen tauluun, ehkä siinä on tarpeeksi syytä olla kiinnostunut juuri meistä.
Mitkä yhtyeet ovat suurimpia vaikuttajianne?
Timo: Annihilator, Overkill ja Megadeth.
Puatze: Lamb of God, Pantera, Black Sabbath.
Jaakko: Animals as Leaders ja Haken.
Petus: Testament sekä Kingston Wall.
Jesse: ”Äänet pääni sisällä” plus Pikakassa.
Miten syntyvät Death Mexin kappaleet ja sanoitukset?
Kaikki keksivät riffejä, miten sattuu, ja hyvät esitetään muille. Siitä lähdemme rakentamaan kappaleita niiden ympärille. Lyriikat syntyvät lähinnä Puatzen ajatuksista, jotka tulevat ympärillä näkyvistä epäkohdista, enimmäkseen yhteiskunnalliselta pohjalta. Paras tulos tulee, kun kyrpii tarpeeksi.
Kuinka tärkeä osa sanoitukset ovat teille? Halutaanko niillä vaikuttaa, ottaa kantaa vai onko niillä mitään merkitystä?
Tärkeintä on lyriikoiden sopivuus biisin tunnelmaan, mutta lähinnä Puatzelle niillä on jokin merkitys. Sanoitukset ovat usein kantaa ottavia tai kertovat henkilökohtaisista kokemuksista.
Miten teidät on otettu keikoilla vastaan? Ikimuistoisin keikka tähän mennessä?
Siellä lavan edessä ainakin viisi päätä pyörii, kunhan on edes se viisi paikalla – hyvä meininki on ollut. Paras keikka oli vuonna 2014 lahtelaisessa Green Grass -tapahtumassa. Järjestely oli täysi fiasko, ja PA:sta oli yli puolet pimeänä, joten laitettiin nupit kaakkoon ja pökköä pesään. Pittikin pyöri siellä kolme varttia.
Missä näette itsenne 5–10 vuoden kuluttua?
KEIKALLA!
Vokaalit: Pauli Lantta (”Puatze”)
Soolokitara: Peter Salonen (”Petus”)
Rytmikitara: Timo Korkeamäki
Basso: Jesse Mörsky (”Jesus”)
Rummut: Jaakko Korkeamäki (”Jage”)
Haastattelu: Ville Raitio