”Deathpunkin mustat juuret” – Klassikkoarvostelussa Poison Idean 30-vuotias ”Feel The Darkness”

Yhdysvaltalaisen hardcore punkin ydinryhmien joukkoon kuuluva, Oregonin Portlandissa perustettu oli yhtye, joka vei punk-musiikin äärimmäisiä rajoja aina vaan etäämmälle. Tästä huolimatta se pidättäytyi olemaan uskollinen rock ’n rollin perusasioille, mikä antoi yhtyeen kappaleille omaleimaisen ja luonnollisen twistin.

Yhtyeen kesäkuun 15. päivä vuonna 1990 julkaistu kolmas albumi ”Feel The Darkness” on monessa mielessä yhtyeen tunnetuin teos. Alun perin saksalaisen Farewell Recordsin julkaisemalla albumilla yhdistyivät vuoden 1983 Poison Idea– debyytti-EP ”Pick Your Kingin” idearikkaus ja vuoden 1986 ”Kings Of Punk” -pitkäsoiton vauhti ja aggressiivisuus. ”Feel The Darknessilla” kyseiset ominaisuudet naitettiin yhteen harkitusti sävellettyjen, rouheiden riffien varaan rakentuneisiin kappaleisiin. ”Feel The Darkness” on raskaasti rokkaava, brutaali ja musiikillisia kompromisseja kaihtavaa crossoveria lähentelevä hardcore punk-albumi.

Yhtyeen sielun muodostivat persoonallisen ja komean äänen omaava vokalisti Jerry A. ja suurikokoinen, punk-kitaristiksi erinomaisen soitannollisen ymmärryksen juurirockia kohtaan omannut Tom ”Pig Champion” Roberts (1958-2006). Loput yhtyeen jäsenistä, Mondo kakkoskitarassa, Thee Slayer Hippy rummuissa ja Myrtle Tuckner bassossa, hoitivat osuutensa ”Feel The Darknessilla” punk-yhtyeiden mittarilla ammattimaisella varmuudella. Albumi on osoitus siitä, että hardcore punk voi kehittyä meluisasta kohkaamisesta ja mäiskeestä musiikillisesti rikkaampaan ja rullaavampaan suuntaan menettämättä intensiteettiään ja räjähtävyyttään.

Vaikka pahaenteisellä pianointrolla alkavan ja täyttä päätä kimppuun hyökkävän ”Plastic Bombin” pääriffi saattaa olla lainattu Verbal AbusenI Hate You” -klassikosta, toimii biisi aivan perkeleesti. Poliisien kieroutuneesta vallankäytöstä yhtyeelle ominaisella, älykkään sarkastisella ja kyynisellä tavalla kertova ”The Badge” nuijii myös maukkaasti ja edelleen ajankohtaisesti. Pantera coveroi kappaleen The Crow -leffan soundtrackilla vuonna 1994.

Suoraviivainen punk rock -ralli ”Taken By Surprise”, crossoverimpi ”Death Of An Idiot Blues” sekä rock ’n rollin ja hardcoren keskenään tiukkaan nippuun kietova ”Deep Sleep” toimivat hienosti. Radikaaliin elämänmuutokseen ja oman tien valitsemiseen kannustava ”Just to Get Away” nousee myöskin albumin parhaimmistoon. ”Gone For Good” on puolestaan suoraviivainen, röyhkeän likainen rock ’n roll -biisi, jossa Jerryn paasaama teksti ympäristön tuhoutumista ja globaalia ahneutta kohtaan teurastavat poroporvarillisen maailmankatsomuksen. ”Nation Of Finks” on albumin sanoituksista ehkä kurantein kuvaus ajan hengestä, jossa hallitaan pelolla ja tarkkaillaan systeemille uhkakuvana pidettyjä siviilejä.

Näin kolmenkymmenen vuoden jälkeen ajan hammas ei tunnu syöneen teeman ajankohtaisuutta pätkääkään. Pig Championin tarkasti pikkaaman riffittelyn pohjalle Jerry A.:n suoraviivaiset, alamaailman kaoottisia eventtejä, jokapäiväistä arjessa selviytymistä, päihdeongelmien syövereitä, paskapuheiden riekaleiksi repimistä ja itsetuhoisuuden kirjoa käsittelevät tekstit istuvat nasevasti yhteen. Albumin B-puolen avaava, härkäpäinen punk thrash -rypistys ”Alan’s On Fire” on sitten albumin ehdottominta kärkikastia. Machine Headin debyyttialbuminsa digipack-painoksen bonusbiisinä coveroima kappale on hieno ja ilkeistä riffeistä nivottu kappale. Albumin päättävää maalailevampaa nimikkobiisiä ei pidä myöskään unohtaa.

Albumin miksaus kärsii 80–90-lukujen taitteessa tyypillisenä rumpumiksausratkaisuna käytetystä ohuesta ja läpsähtelevästä soundista. Myös bassotaajuuksien heikko erottuminen verottaa pykälän verran biisien potkuvoimaa.

”Feel The Darkness” -albumista tehtiin vuonna 2018 kahden vinyylin remasteroitu uusiopainos. Julkaisulta löytyy kymmenen albumin sessioissa äänitettyä, ennen julkaisematonta kappaletta bonusbiiseinä, joihin lukeutuvat raaka, antifasistinen protestilaulu ”Discontent”, Elvis Presleyn ”Lewdy Lewdy Miss Clawdy” ja Kiss-vetoiselta kuulostava Jimmy Cliffin reggae-cover ”Harder They Come”. Bonuslevyn kappaleiden päivitetymmillä spekseillä miksattu soundipolitiikka tuntuu olevan jopa paremmin ja jämäkämmin kohdillaan kuin varsinaisen albumin ohuenlainen, ysärin alun miksaustrendejä mukaileva soundipolitiikka.

”Feel The Darknessin” myötä Poison Idea sai kansainvälisessä mittakaavassa mitattuna orastavaa kulttimainetta. Nousipa skandinaavisen toimintarockin aallon harjalla pinnalle myös eräs norjalainen seilori-yhtye, joka ilmoitti Poison Idean ehkä suurimmaksi esikuvakseen. Kyseessä oli Turbonegro, jonka luoman deathpunk-tyylin ja ajatuksen takaa kuuluu ja näkyy monessakin suhteessa portlandilaisyhtyeen vaikutus. Myös Turbonegron ensimmäiset kiertuekontaktit Yhdysvaltoihin järjestyivät pitkälti Poison Idean jäsenistön kautta.

Poison Idea yhdisti ”Feel The Darknessilla” Motörhead-runnomisen thrash-riffeihin sekä punkin ja hardcoren yhdistävään, vimmaiseen suoruuteen. Lopputuloksena oli väkevä, modernia hardcorea ja punkia muovannut albumi, joka tasapainoilee vankalla crossoverin jalustalla. Teos seisoo tyylillisesti usean genretyypin maaperällä ja innoittaa ja inspiroi vielä kolmen vuosikymmenenkin jälkeen uusia vaihtoehtorockin, metallin ja punkin yhtyeitä.

Haluan omistaa kyseisen klassikkoarvion toukokuun 21. kuluvaa vuotta menehtyneen, mm. ”Feel The Darknessilla” raivopäisen tanakasti kannuttaneen Poison Idea -rumpalin, Steve ”Thee Slayer Hippy” Hanfordin muistolle. Hanford soitti yhtyeessä aikavälillä 1987-1991. Rest In Power.

Kommentoi julkaisua