Deathstarsin ”Termination Bliss” – Kaksikymmentä vuotta synkkää marssimista

Vuonna 2000 Ruotsin Strömstadissa perustettu Deathstars hyökkäsi olemuksellaan kyntämään samaa goottimaista peltoa kuin esimerkiksi kotoinen The 69 Eyes tai vaikkapa Marilyn Manson. Soittajien tausta oli enemmän metallimusiikin puolella, joten heiltä puuttui The 69 Eyesin rokkaavuus sekä rullaavuus. Toisaalta synkistä aiheista huolimatta heillä oli kuitenkin eräänlaista pimeää pilkettä silmäkulmassa, eikä heillä ollut niinkään tarvetta huutaa maailmantuskaansa ulos. Bändi kuvailikin itseään jossain haastattelussa suurin piirtein seuraavasti: ”Deathstars on kaupungin kallein huora, joka juo Cristal- samppanjaa limusiinissa”. Kaikesta huolimatta bändi hyödynsi samoja juttuja ja ammensi materiaalia samoista lähteistä. Yhtyeeseen on liitetty sanoja kuten industrial, misantropia, kauhu, erotiikka, synti ja goottilaisuus (Kummelin Anders Gärderudin äänellä luettuna). Kaikesta noista huolimatta esimerkiksi YouTubesta löytyvien videoiden perusteella ukkelit tuntuvat olevan melkoisen iloluonteisia kaiffareita.

Bändi julkaisi ”Synthetic Generation” -debyytin vuonna 2002. Kesällä vuonna 2004 oli tarkoitus aloittaa seuraajan äänitykset, mutta jotkut nilkit onnistuivat kääntämään yhtyeen keikkabussista viidentoista tuhannen dollarin edestä tavaraa, mikä luonnollisesti aiheutti ennenaikaisia harmaita hiuksia.

Vuonna 2005 yhtye kuitenkin aloitti äänitykset omassa Black Syndicate Studios -kompleksissa. Levytysten aikana kitaristi Beast X Electric siirrettiin yhtyeen riveistä sivuun mahdollisen motivaation puutteen vuoksi. Yhtye saattoi levyn valmiiksi nelistään kitaristi/kosketinsoittaja Nightmare Industriesin toimiessa vetovastuussa tuottaen ja säveltäen yksin lähes koko levyn. Vokalisti Whiplasher Bernadotte otti harteilleen lyyrisen annin sävelten tueksi. Muita pelimanneja yhtyeessä olivat levyn aikaan Skinny (basso) ja Bone W Machine (rummut).

”Termination Blissiä” on julkaistu erikoispainoksineen muutamallakin kannella, mutta eniten innostusta herättävä on naisoletetusta tehty ikään kuin moderni versio Munchin ”Huuto”-maalauksesta.

Sisällöllisesti ”Termination Bliss” jakautuu kahdenlaiseen materiaaliin, sillä osa kappaleista on hidastempoisempia ja raskaampia osan ollessa menevämpiä sekä jollain tasolla kenties tarttuvampiakin. Sävellykset ovat silti hyvin visuaalisia ja elokuvamaisia, jotka varsinkin kosketinsoittimen ansiosta värittyvät kuulijan silmille hyvinkin monitahoisina. 

Noita hidastempoisia kappaleita edustavat esimerkiksi avausraita ”Tongues”, ”Greatest Fight On Earth”, ”Trinity Fields” ja ”Virtue To Vices”. Kappaleissa on aiemmin mainittua koskettimien luomaa visuaalisuutta, jossa matalaan lauluun sekoittuu kuiskauksia, kuoro-osuuksia, konemaista taustalaulua ja Ann Ekbergin seireenimäistä laulua.