The Deathtrip – Deep Drone Master
Isoon-Britanniaan juurensa alunperin istuttanut The Deathtrip julkaisee debyyttinsä ”Deep Drone Master” 14.11.2014. Julkaisijana toimii Turkulainen Svart Records. Yhtye saattaa monelle ensikuulemalta kalskahtaa oudolta, mutta kerrottaessa, että siinä vaikuttaa mm. Dødheimsgardissa ja monessa muussa norjalaisessa uraauurtavassa yhtyeessä karjunut Aldrahn ja miksauksen on tehnyt Thorns-yhtyeen Snorre Ruch, alkaa kiinnostus kenties herätä.
Yhtyeen juuret pohjaavat vuoteen 2003, jolloin kitaristi ja säveltäjä Host alkoi kehitellä kehystä bändilleen. Pian tämän jälkeen Aldrahnin kuuli materiaalia ja lupautui vokalistin ja sanoittajan tehtäviin, mistä syntyi Demo 2008. Tätä soitettiin Thornsin Snorrelle, joka hetimiten innostui materiaalista ja lupasi auttaa parhaansa mukaan täyspitkän tuotannossa.
Ideana oli luoda kylmää ja minimalistista black metallia, jossa tunnelma voittaisi teknisen suorittavuuden. Soundiksi haluttiin niin ikään mahdollisimman raaka tuotanto. 90-luvun alun bm-levyistä tuttu monotonisella kompilla kulkeva, painostavan jylläävä esitystapa luo helposti transsimaista kuuntelukokemusta, joka palvelee nimenomaan tällaista pyrkimystä.
Mainos päättyy
Levyn ensimmäinen varsinainen kappale, kakkosraita ”Flag Of Betrayal” aloittaa vahvasti tumman black metal ulosannin pahaenteisellä Burzumin ”Det Som En Gang Var”-levyn tyyppisellä ulosannilla. Vokaaleista tulee luonnollisesti vahvasti mieleen DHG; onhan mies ollut tämän norjalaispumpun äänitorvi sen alusta asti. Vahva ja kannustava aloitus.
Toinen, ”Dynamic Underworld”, esittelee hitaampaa tuotantoa, vaikka alun painostavuus säilyy vahvana. Vanha Satyricon tulee vahvasti mieleen riffien muodostamisen tyylistä. 90-luvun alun Darkthrone on selvästi myös vahva vaikuttaja tässä post-nostalgisessa palapelissä. Tätä samaa linjaa edustavat seitsemäs ”Cosmic Verdict”, jossa ”Under A Funeral Moon”-levyn linja on suoraa kuultavissa ja tätä seuraava ”There’s something Growing In The Trees”, joka varsin suorasti lainaa DT:n ”Panzerfaustin” kappaletta ”Quintessence”.
Erotuksen tähän tekee kuitenkin lyyrinen puoli, joka hyvin esittelee levyn ajatusmaailmaa:
Mainos päättyy
”There’s something growing in the trees, I think it’s a different me, with a spinal cord adapting to anger, wretched in a world of lost commands.”
Myös hieman menevämpää osastoa kuullaan, Gorgorothin ”Pentagram”-levyn hengessä. Tätä edustavat mm. kappaleet ”Making Me” ja ja ”A Foot In Each Hell”, joista ensimmäisessä Aldrahn julistaa: ”I open up my heart for the devil!”.
Variaatiot luovat hienosti toimivaa dynamiikkaa silti tinkimättä yleisestä tuskaisesta tunnelmasta, joka levyllä on sen alusta loppuun. Mainitut kaksi raitaa esittelevät myös hieman korkeampaa Abruptum-tyyppistä vokalisointia, joka korostaa raakaa linjaa entisestään.
Levy on kokonaisuudessaan todella hyvä. Huippukohdaksi nousee silti viimeinen raita ”Syndebukken”, eli syntipukki. Tämä painostavan hitaalla poljennolla kulkeva seitsemänminuuttinen kappale on norjaksi laulettu ja eminoi jotain raakaa ja alkukantaista , joka pitää sisällään puhdasta tummaa energiaa. Syntipukin niskoille on langetettu se vuosisatainen kauna, joka Norjan luonnonkauniilla olemuksella on sitä riistäneitä voimia kohtaan.
Mainos päättyy
Vaikka julkaisu on kokonaisuudessaan loistava, uskon, että se tulee olemaan mielipiteiden jakaja. Monet voivat kyseenalaistaa onko järkevää ja hyödyllistä luoda uutta musiikkia vanhojen elementtien kustannuksella? Osittain tämä saatetaan nähdä oikeutettuna, koska vastuussa ovat genreä luomassa olleet henkilöt.
Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että nykytilassa, jossa metallin perusolemuksesta johtuneet cross over-genret kukoistavat on ainoastaan positiivista kuulla pitkästä aikaa jotain mikä johtuu suoraan ihmisluonnon primitiivisyydestä ja elämän epäoikeudenmukaisuuden luomasta pahuudesta.
9/10
Kappalelista:
01. Intro
02. Flag Of Betrayal
03. Dynamic Underworld
04. Sewer Heart
05. Making Me
06. Cocoons
07. Cosmic Verdict
08. Something Growing In The Trees
09. Foot In Each Hell
10. Syndebukken
Mainos päättyy
Kirjoittanut: Tuukka Franck