”Debyyttialbumillamme kuuluu luontainen soitto ja rosoisuus, niin kuin pitääkin kuulua” – Haastattelussa Lords Of Kobol nälkämailta

Lords Of Kobol: Petri Lampela ja Osku Pautola

Kainuulaislähtöisten, pitkän linjan fuusiometallimuusikoiden raskaasti mutta laajalla skaalalla polveilevasti progahtavaa ja grungahtavaa vaihtoehtometallia paaluttava Lords Of Kobol on julkaissut omakustanteisen debyyttialbuminsa ”Antumbra”. Duo-pohjaisen projektiyhtyeen albumi julkaistiin digitaalisessa muodossa perjantaina 22. maaliskuuta. Yhteistä soittokokemusta ja bänditaustaa Kobolin herroilla, Petri Lampelalla (pääasiallinen biisinteko, laulu, kielisoittimet, koskettimet ja tuotanto) ja Osku Pautolalla (rummut), on kertynyt jo pitkälle kolmattakymmenettä vuotta. Kaksikko tunnettiin Kainuun suunnalla jo 1990-luvun alkupuoliskolta vuosituhannen alkuviivoille toimineen englanninkielisen fuusiometalliyhtye Kiasman taidokkaana, musiikillisena selkärankana. Kiasma ehti vajaan kymmenen vuoden olemassaolonsa aikana (ja ennen kaimansa, nykytaiteen museon, rakentamista) äänittää pari huomionarvoista kasettidemoa, CD-EP:n ja aikanaan virallisesti julkaisematta jääneen pitkäsoiton. Niin kului vuosia enemmän tai vähemmän eri kuvioiden merkeissä, kunnes kokeellisen, raskaan rockin vääntäminen alkoi taas poltella kaksikkoa.

Aivan ”Antumbra”-albumin julkaisun kynnyksellä saimme kuin saimmekin Lords Of Kobolin keulahahmon Kaaoszinen haastatteluun. Vaikka nykyisin Oulun kupeessa Tyrnävällä vaikuttava, monilahjakas Lampela onkin suuremmalle yleisölle aiemmin entuudestaan tuntematon suuruus musiikin saralla, on hän ehtinyt pääasiallisessa graafikon työssään olla mukana luomassa mm. useille kotimaisille yhtyeille ja artisteille visuaalista imagoa sekä toimia levynkansitaiteita ja muita suunnittelutöitä toteuttavana visiönäärinä.

Tervetuloa, Petri, Kaaoszinen haastatteluun. Miten kuluva vuosi on alkanut kohdallasi?

Petri Lampela: Kiitos! Ihan kivasti, kesää odotellessa.

Mistä Lords of Kobol sai ideansa, alkunsa ja minkä innoittamana? Mitkä myötävaikuttavat tekijät sysäsivät albumiprojektin liikkeelle?

Petri: Musiikki oli 90-luvulla itselle tosi iso osa elämää. Pää alkoi tavallisesti pyörittämään biisiaihioita ennen kuin aamuisin sängystä pääsi ylös, ja taskut oli aina täynnä ruutupaperia, johon tuli rustattua riffejä niin kotona, töissä kuin puutarhassakin. Vuosituhannen vaihteessa musiikki vain sitten hiljalleen haihtui elämästä muiden asioiden tieltä. Muutama vuosi sitten aloin kuitenkin taas mietiskelemään kaikkia käyttämättömiä melodianpätkiä, ja tuntui hölmölle, että kaiken sen jättäisi pölyttymään pöytälaatikkoon. Äänittämättä jääneiden biisien uudelleenjalostamisesta innostuttuani samalla alkoi ilmaantua myös uusia biisejä.

Oliko jossain alkuvaiheessa ajatus, että rakenteilla olisi Kiasmalle paluualbumi, vai oliko alusta alkaen tiedossa, että Kobolilla mennään?

Petri: Oli selvää, ettei Kiasma-nimellä enää mitään uutta musiikkia julkaistaisi, uudet kuulijat kun väkisinkin yhdistäisivät nimen heti nykytaiteen museoon. Joten uusi nimi oli joka tapauksessa edessä.

Kuinka päädyitte tekemään albumin Oskun kanssa duona?

Petri: Ihan käytännön sanelemista syistä. Ne soittajat, joita olisin voinut kuvitella pyytäväni projektiin mukaan, asustavat satojen kilometrien päässä, joten tällä sai ainakin varmistettua, että projektin valmistuminen on vain ja ainoastaan itsestä kiinni.

Mitä uutta Lords Of Kobolilla on tarjottavaa kokeellisen raskaan rockmusiikin kentälle vuonna 2019?

Petri: Omat musiikilliset vaikuttimet ovat suurimmalta osin 70-, 80- ja 90-luvuilla, joten varsinaisesti en koe, että edustaisimme mitään uutta. Ajattelisin, että musiikkimme on melko ajatonta, johtuen kuunnellun musiikin ja vaikutteiden laajasta skaalasta (omassa soittimessa vuorottelevat sulassa sovussa vanha proge, kasaripoppi sekä kuolometalli ja grunge) sekä ihan jo siitäkin syystä, että tällä levyllä on riffejä ja melodioita yli kahden vuosikymmenen ajalta. Moderniin metallimusiikkiin en ole isosti perehtynyt, mutta minulla on sellainen kuva, että nykyään keskitytään aika paljon millintarkkaan tekniseen suorittamiseen ja mahdollisimman täydelliseen soundipolitiikkaan, jotka taas ovat minulle musiikissa olleet aina toisarvoisia asioita. Kunhan riffi ja laulumelodia on kohdillaan, niin kaikki muu on sitten kuorrutusta. Suuri osa tämän levyn raidoista on vedetty ykkösellä sisään, ja albumilla kuuluu luontainen soitto ja rosoisuus, niin kuin minusta pitääkin kuulua.

Toteutitte albumiprojektin Oskun kanssa pitkälti alusta loppuun tee se itse -meiningillä. Miltä albumillisen tuottaminen prosessina (biisinteko, äänitys, tuotanto, miksaus, masterointi, graafiset työt, julkaisu ym.) alusta loppuun tuntui sinusta?

Petri: Nyt jälkikäteen ajateltuna tuntuu hullulle, että tuohon lähti, mutta itse asiassa kokemus oli äärimmäisen vapauttava. Kun ei ole keikkailevaa bändiä, julkaisuyhtiötä yms. messissä, niin ei ole paineita aikataulujen ja muunkaan toteutuksen suhteen, vaan saa tehdä itse musiikin lisäksi kaiken muunkin ihan pelkästään itseään ajatellen.

Saitteko apuja mistään albuminne työstön ja julkaisun aikana, ja kuinka päädyitte julkaisun osalta hoitamaan koko homman riippumattomina taiteilijoina ja julkaisijoina?

Petri: Kun projektin tuottamisesta vastaa kevytyrittäjänä toimiva yksityishenkilö, niin sehän saneleekin budjetin jo aika pitkälti. Poikkeuksellisesti albumimme muista äänityksistä, rummut äänitettiin Kuhmossa Vinide-yhtyeen kitaristi-laulaja Elmeri Kinnusen studiolla ja hänen toimestaan yhdessä päivässä. Elmerin panos ’Antumbran’ tuotannolle oli aivan korvaamaton. Muut instrumentit ja laulut on sitten äänitetty täällä Tyrnävällä kotistudiossani. Äänitysprosessin alussa oli toki ajatus, että Elmeri miksaisi koko paketin kasaan, mutta totesin silloin melko alkuvaiheessa, että on parempi vaan kun itse miksaan, kun ei kellään kestäisi hermot niitä meikän jatkuvia kommentteja ja korjauspyyntöjä… (naurua). 

Mitä lyyrisiä teemoja pyrit käsittelemään ”Antumbralla” ja mitä haluat sanoa sen biiseissä? Nimennehän viittaa tv-sarjaklassikkoon Battlestar Galactica.

Petri: Sanoitusten pintatarinan alta löytyy allegoria, jossa osa hahmoista on jotain muuta kuin ihmisiä. Mutta jääköön vastaanottajan tulkittavaksi, monesti ne väärinkuullut laulunsanat ovat hienompia ja kiinnostavampia kuin alkuperäinen ajatus.

Mikä oli mielekkäin vaihe ”Antumbran” tuotantoprosessissa ja mikä vastaavasti haastavin / vähiten mieluisa vaihe?

Petri: En ollut käytännössä koskaan aiemmin miksannut mitään, joten pitkäsoiton kimppuun hyökkääminen täysin kylmiltään tietenkin hirvitti. Lopulta se osoittautui kuitenkin palkitsevaksi ja koukuttavaksi. Toisaalta, kun ei ole mitään aikatauluja ja hommasta vastaa käytännössä vain itselleen, niin lopullinen projektista irti päästäminen oli sitten se ylivoimaisesti vaikein osa.

Mainitse oma suosikkibiisisi (yksi kummaltakin): Lords Of Kobolin ”Antumbralta” ja Kiasman tuotannosta.

Petri: Eihän sitä osaa omia biisejään paremmuusjärjestykseen laittaa. Jos levyllä olisi minusta parempia ja huonompia biisejä, niin olisin toki heivannut ne huonommat pois. Mutta sanotaan nyt vaikka tuo päätösraita, albumin nimikkokappale, ihan vain siksi, kun sillä voi lyödä kummatkin kärpäset yhtä aikaa. Biisi sai nimittäin alkunsa 1997, ja sitä soiteltiin silloin Vuokatissa Kiasman treeneissäkin, vaikka lopullisen muotonsa se sai vasta kaksi vuosikymmentä myöhemmin. Vuosia olin askaroinut, että mitä tekisin noille vuosikausia päässä matkustaneille melodioille, mutta sitten yhtenä päivänä biisi vain otti ja sävelsi itsensä loppuun. Se on aina hieno fiilis, kun biisin osat seuraavat toisiaan kuin itsestään, ja sitten itse koettaa vain äänitellä niitä talteen sitä mukaa kuin niitä tulee.

Eikö olisi kiva vetää jossain vaiheessa Lords Of Kobolin biisejä myös livenä? Olisi ainakin helppoa kuvitella, että livetilanteessa ”Antumbran” kappaleisiin pystyisi luomaan huikeitakin visuaalisia tehosteita, jossa vain mielikuvitus ja budjetti on rajana. Kiinnostaako tämänsuuntainen tuotanto sinua missään määrin, ikinä?

Petri: 90-luvulla oltiin parhaimmillaan joka viikonloppu jossain keikalla ja olihan se hauskaa, mutta ei varmaan istuisi nykyiseen mukavuudenhaluiseen luonteenlaatuuni. Sitä paitsi keikkailu poistaisi yhtälöstä osaltaan sen vapauden tunteen, ettei ole kenellekään muulle vastuussa omasta harrastuksestaan. Mutta en toki sano ’ei koskaan’.

Onko pöytälaatikossasi vielä julkaisematonta biisimateriaalia, ja sopiiko Lords Of Kobolilta odottaa jossain myöhemmässä vaiheessa seuraajaa ”Antumbralle” tai ehkä myöhempiä pienjulkaisuja?

Petri: Nyt keväällä alamme valkkailla biisejä toiselle tuotokselle. Ensimmäisestä levystä tuli tyylillisesti “hieman kaikkea” -tyylinen kattaus, mutta toistaiseksi julkaisemattomissa biiseissä on sekä huomattavasti suoraviivaisempaa rokkia sekä sitten toisaalta paljon progempaa menoa.

Terveisesi diggareille:

Petri: Isostihan se toki mieltä lämmittää, jos joku diggailee! Eli terveiset sukulaisille ja kavereille… (naurua).

… Niin, ja toivottavasti heidän lisäkseen joku muukin tästä diggailee. Kiitos, Petri, osallistumisestasi Kaaoszinen tenttiin!

Kaaoszine toivottaakin Kobolin loordeille onnea ja entistäkin parempaa tsemppistä ja sykettä kakkoslevyn työstämiseen!

Lords of Kobol Facebookissa

Kiasma-yhtyeen koko omakustannetuotanto (1995–2000) löytyy Soundcloudista.

Kiasma livenä Kajaanissa 2011: Petri Lampela (vas.), Tomi Kähkönen, Mikko Ritvanen ja Osku Pautola

 

Kommentoi julkaisua