Decessus – Hirviön lailla huutava missikaunotar kertoo törkypalautteesta: ”Se on surullista”
Viime vuoden Hellsinki Metal Festivalin sisälavan edustalla oli jo ensimmäisen päivän ensimmäisen esiintyjän aikana kunnon yleisö. Lavalle oli noussut chileläinen nuori progressiivista death metalia ja metalcorea yhdistelevä Decessus. Eipä olisi uskonut, että kyseessä oli bändin ensimmäinen ulkomaankeikka.
Vokalisti Ignacia Fernándezin, 27, raivoisa huutolaulu yhdistettynä vahvoihin sinfonisiin taustanauhoihin voivat luoda mielikuvan jonkinlaisesta Jinjerin ja Nightwishin sekoituksesta. Joskin bändillä on täysin omanlainen ote, soundi ja tekemisen meininki.
Asetelmaan tuo oman mielenkiintonsa se, että energisesti esiintyvä ja karismaattisesti karjuva Fernández on myös kansainvälisesti menestynyt missi ja malli.
Fernández kertoo Kaaoszinen haastattelussa halunneensa aina tehdä musiikkia. Kun hän oli nuori, kuuntelivat hänen vanhempansa paljon musiikkia kotona. Se oli tosin enemmän klassista rokkia ja muuta rauhallisempaa materiaalia.
”Kasvaessani aloin kuunnella raskaampaa kamaa. Etsin sitä YouTubesta ja muualta. Lopulta törmäsin ensimmäiseen metallibändiin. En muista, mikä se oli, mutta kun kuulin ensimmäistä kertaa naisen laulavan särövokaaleilla, rakastuin soundiin. Halusin tehdä juuri sitä.”
Fernández perusti Decessuksen korona-aikana 2020-luvun alussa. Hän otti yhteyttä rumpali Martin Fénixiin, joka soitti laulajattaren hyvän ystävän bändissä. Fénix taas suositteli kitaristiksi Carlos Palmaa. Aluksi mukana oli eri basisti, mutta lopulta Jaime Pape lukitsi nykyisen kokoonpanon.
Mainos päättyy
”Minä vähän varastin Martinin. Martin, Carlos ja Jaime ovat olleet ystäviä keskenään käytännössä koko elämänsä ajan. Nyt minulla on ’three amigos’ kanssani”, sanoo Fernández nauraen.
Deathia, fuusiojazzia ja funkia
Sävellykset ovat pitkälti kitaristi Palman ja rumpali Fénixin käsialaa. Vaikka kaikki neljä tykkäävätkin metallimusiikista, tulevat Decessuksen jäsenet oikeastaan hyvin erilaisista taustoista.
”On fuusiojazzia ja funkia. Soitamme kaikkia tyylejä, joita haluamme. Suosikkibändimme ovat erilaisia, joten sekoitamme niitä keskenään. Siitä saa Decessuksen. Se on ehkä death metalia, mutta siellä on eri elementtejä sieltä sun täältä.”
Kuten monilla bändeillä on sävellys joskus valmis ensin, ja lyriikat tehdään sitten siihen sopiviksi – joskus taas toisinpäin. Sanoitusvastuu on Fernándezilla. Hän kertoo, että luovuuden lähteenä toimivat omat henkilökohtaiset kokemukset.
”Kirjoitan mielenterveydestä, eläinten ja luonnon oikeuksista ja asioista, joista välitän. Inspiraatio tulee elämästä.”
Bändi pääsi kunnolla keikkailemaan vasta marraskuussa vuonna 2024. Nousukiito oli melkoinen. Decessus soitti jo joulukuussa ukrainalaisen Jinjerin ja suomalaisen Insomniumin kanssa. Yhtye oli samaan aikaan innoissaan ja hämmentynyt, kun Toni Törrönen kiinnitti heidät Hellsinki Metal Festivalin esiintyjäksi.
”Kun saimme tietää, että pääsemme Suomeen, oli se valtava juttu! Bändi sai mahdollisuuden kasvaa! Tavoitteemme on kasvaa isommaksi ja isommaksi. Suomi oli meille todellinen näytönpaikka. Se, että saimme soittaa jossain noin kaukana, oli jotain todella mahtavaa. 10/10”, sanoo Palma.
Alexi Laihon kuolema musersi
Sen lisäksi, että Hellsinki Metal Festival oli Decessuksen historian ensimmäinen ulkomaankeikka, kohdistui se maahan, josta Fernández on aina pitänyt. Hän oli aina halunnut käydä Suomessa, ja hänellä on Pohjolassa ystäviä. Kulttuuri ja suomalaisten persoonallisuus olivat jollain tapaa ennestään tuttuja.
”Suomalaiset ovat introvertimpia ja hiljaisempia, mikä on mahtavaa! Helsinki on tosi hiljainen ja rauhallinen verrattuna Santiago de Chileen. Chileläiset ovat todella äänekkäitä. Minä en ole ollenkaan sellainen. En ole kovaääninen, en tykkää puhua, ja olen introvertti. Olen enemmän niin kuin te. Täytyypä muuttaa Suomeen!”
”En ole kovaääninen, en tykkää puhua ja olen introvertti. Olen enemmän niin kuin te. Täytyy muuttaa Suomeen!”
-Ignacia Fernández
Sekä Fernández että Palma kehuvat, miten mukavia suomalaiset ovat. He ovat tavanneet paljon suomalaisia faneja, jotka ovat tulleet juttelemaan heille. Palma kehuu myös suomalaista Karhu-olutta, ja Fernández muistelee maistaneensa Minttu-viinaa – ja pitäneensä siitä suuresti.
Ihmisten ja luonnon lisäksi Fernández kertoo rakastavansa suomalaista metallimusiikkia. Hän mainitsee erityisesti Nightwishin, Amorphiksen ja Swallow the Sunin. Suurin suosikki on kuitenkin Children of Bodom ja sen edesmennyt kitaralegenda Alexi Laiho.
Fernández muistaa elävästi hetken, kun sai tietää Laihon kuolemasta. Laiho kohtasi viikatemiehen 29. joulukuuta vuonna 2020. Fernández oli kotonaan ja vasta herännyt, kun hän avasi puhelimensa. Instagram vilisi mustavalkoisia Wildchild-kuvia, ja Fernández tajusi, mitä oli tapahtunut.
”Itkin aivan hulluna. Siskoni tuli huoneeseen, ja hänkin kertoi tietävänsä. Lähdin ulos ja otin muutaman drinkin Alexin kunniaksi. Itse asiassa vedin aikamoiset kännit.”
Some maailman vessanpönttönä
Ignacia Fernándezin elämä jakautuu muusikon ja mallin töiden välillä. Hänelle on kuitenkin hyvin selkeää, kumpi on tärkeysjärjestyksessä korkeammalla. Hän sanoo, että musiikki tulee aina ensin.
”Meillä on bändin kanssa niin paljon tekemistä, että välillä minun on laitettava työni sivuun. Tykkään työstäni tosi paljon, ja teen sitä niin paljon kuin suinkin voin. Musiikki on kuitenkin ollut alusta asti unelmani.”
Fernández on huikea, ammattimainen ja valovoimainen esiintyjä ja laulaja. Decessuksen soittajat ovat etenkin ikäänsä nähden teknisesti todella taitavia. Ilkeät kielet ja kasvottomat kommentoijat kuitenkin vihjailevat, että Decessus olisi saavuttanut asemansa pelkästään Fernándezin ulkonäön ansiosta – tai vielä ikävämmillä keinoilla.
”Naurattaa. Kohtaan sitä joka vitun päivä. Etten muka oikeasti laulaisi, ja kaikki on feikkiä tai ohjelmoitua. Tai että minulla olisi seksuaalisia suhteita, joilla saisimme keikkoja. Rehellisesti sanottuna olen tottunut siihen, enkä oikeastaan välitä.”
Täysin teflonia Fernándezkaan ei ole. Joinain päivinä hän saa todella hirvittäviä kommentteja. Ne tosin tulevat kaikki sosiaalisen median välityksellä, ja bändi kutsuukin sitä kansainväliseksi likakaivoksi tai vessanpöntöksi. Harvapa tosiaan kehtaisi suoltaa kasvotusten vastaavia solvauksia ainakaan selvänä.
”Se on surullista. Olen raatanut tämän eteen töitä vuosia, ja tämä on ollut vittu unelmani 11 vuotta. Sitten joku tulee sanomaan, että olen vain jonkun tyttöystävä tai en laula keikoilla tai äänitteillä itse. Se tuntuu pahalta”, sanoo Fernandéz.
”Naurattaa. Kohtaan sitä joka vitun päivä. Etten muka oikeasti laulaisi ja kaikki on feikkiä tai ohjelmoitua. Tai että minulla olisi seksuaalisia suhteita, joilla saisimme keikkoja.”
-Ignacia Fernández
Decessus – nimen ironia
Kamalin palaute tulee vieläpä hänen omasta kotimaastaan Chilestä. Fernandéz sanoo kuitenkin saaneensa paljon tukea muun muassa Argentiinasta, Meksikosta, Brasiliasta ja Espanjasta. Luonnollisesti myös bändikaverit ovat laulajansa rinnalla.
”Chileläiset voivat olla todella julmia. Etelä-Amerikan mittapuulla se on metallimaa, mutta siltä puuttuu arvostus omia bändejä kohtaan. He ovat todella paskamaisia ja heittävät paskaa päällemme joka päivä. Se on surullista, mutta emme välitä. Tiedämme, mihin tähtäämme, emmekä anna kenenkään hidastaa meitä”, sanoo Carlos Palma.
Ignacia Fernández kruunattiin Miss World Chileksi marraskuussa vuonna 2025. Hän nousi kansainväliseen julkisuuteen esiinnyttyään Decessuksen kanssa semifinaalissa. Tänä syksynä Fernández kisaa koko maailman kruunusta.
Decessus on julkaisemassa lähitulevaisuudessa odotettua debyyttialbumiaan. Bändi on julkaissut toistaiseksi kuusi singleä. Bändi on kirjoittanut sopimuksen suomalaisen management-toimiston Till Dawn They Countin kanssa, jonka talliin kuuluvat muun muassa Nightwish ja Beast in Black.
Bändi keikkailee aktiivisesti myös Chilen ulkopuolella ja palaa tänä vuonna Nummirockiin. Decessus on latinaa ja tarkoittaa kuolemaa, poislähtemistä tai katoamista. Nimi kuulostaa huvittavan ironiselta. Tällä hetkellä bändin oma suunta on kuitenkin täysin päinvastainen.