Deep Purple ”kävi varkaissa” laihoin saalin – arviossa cover-kappaleita sisältävä ”Turning To Crime”

Brittiläinen heavy rockin kantaisä Deep Purple ei osoita hiipumisen merkkejä edes 2020-luvulla, vaikka kyseessä on jo seitsemäs vuosikymmenen yhtyeelle. Vuonna 2020 brittiyhtye julkaisi 21. studioalbuminsa, ja vuoden 2021 lopussa oli ”Turning To Crime” -pitkäsoiton vuoro. 22. albumi ei ole kuitenkaan perinteinen Deep Purple-albumi, sillä kyseessä on pelkistä cover-kappaleista koostuva äänite.

Deep Purple ja cover-kappaleita sisältävä albumi samassa lauseessa kuulostaa jännittävälle idealle. Erityisen jännittäviä ovat kappaleet, jotka brittiyhtye on valikoinut albumille. Valikoitu skaala on monipuolinen ja yllätyksellinen. Äänitteeltä löytyy lainakappaleita niin Fleetwood Maciltä, Bob Dylanilta, Ray Charlesilta, The Yardbirdsiltä kuin Creamiltä. Sokerina pohjalla on vielä ”Caught In The Act” -kappale, joka yhdistelee niin Freddie Kingiä, The Allman Brothers Bandiä ja Led Zeppeliniä. Musiikkia löytyy siis moneen suuntaan ja sen myötä panokset ovat korkealle.

Kuinka hyvin Deep Purple onnistuu sitten lunastamaan toiveet? Sanoisin että kohtalaisen hyvin. Brittiyhtye on onnistunut muovaamaan teokset omalle äänimaisemmalle ominaisiksi, vaikka kappaleet ovat lähtökohtaisesti aivan muuta kuin heavy rockia. Tähän Deep Purple on varautunut ja sovittanut kappaleista melodisia ja meneviä. Kitaravetoisuus on saanut jäädä vähemmälle ja kosketinsoittimet kuin puhallinsoitinosasto ovat vallanneet aiempaa enemmän äänialaa. ”Rockin’ Pneumonia And The Boogie Woogie Flu”, ”Watching The River Flow” ja ”Let The Good Times Roll” ovat tästä malliesimerkkejä. Kappaleet ovat groovilla ja melodioilla yltä kyllästetty, ja sisältävät Deep Purplelle ominaista hurvittelua.

Parhaimmillaan ”Turning To Crime” etenee pirteästi ”Oh Well” ja ”Jenny Take A Ride!” -kappaleiden kaltaisia covereita kuunnellessa. ”The Battle Of New Orleans” -kappaleella Deep Purple onnistuu viemään kuuntelijan täydellisesti rytmikkään kantrin maailmaan ja nostattaa hymyn huulille heittäytymisellään. Sama reaktio toistuu ”White Room” -teoksen kohdalla, joka ei olisi voinut osua paremmin naulaansa. Myös usean kappaleen sekoitus ”Caught In The Act” on piristävä kokemus, vaikka turhan tuhti sisältönsä suhteen.

Valitettavasti yhtä voittomarssia albumi ei kuitenkaan ole, vaan toisinaan pitkäsoiton kuuntelu on työlästä ja jopa pitkästyttävää. Näin ei teoriassa pitäisi käydä, kun kappaleet ovat lähtökohtaisesti erilaisia ja Deep Purple on taiturimainen yhtye. Siitä huolimatta albumin toteutustapa ontuu toisinaan. Kappaleiden yksilölliset nyanssit eivät pääse loistoonsa, kun ne hukkuvat lähes jokaisella kappaleella kuultavien instrumentaalisten osuuksien alle.

Merkittävin ongelma on kuitenkin se, etteivät Deep Purplen sovitukset tavoita alkuperäisten teosten autenttista äänimaisemaa ja tunnelmaa. Se ei haittaisi, mikäli brittiyhtye kykenisi herättämään jokaisen kappaleen väkevästi eloon omalla tyylillään. Näin ei ole kuitenkaan käynyt, vaan kappaleet sekoittuvat yhdeksi sekalaiseksi massaksi, jota on vaivalloista kuunnella. Ja mikä harmillisinta, Deep Purplen coverit eivät innosta tutustumaan alkuperäisiin teoksiin, vaikka niihin kannattaisi tutustua.

Kappalelista:

1. 7 And 7 Is (Love)

2. Rockin’ Pneumonia And The Boogie Woogie Flu (Huey “Piano” Smith)

3. Oh Well (Fleetwood Mac)

4. Jenny Take A Ride! (Mitch Ryder & the Detroit Wheels)

5. Watching The River Flow (Bob Dylan)

6. Let The Good Times Roll (Ray Charles & Quincy Jones)

7. Dixie Chicken (Little Feat)

8. Shapes Of Things (The Yardbirds)

9. The Battle Of New Orleans (Lonnie Donegan/Johnny Horton)

10. Lucifer (Bo Seger System)

11. White Room (Cream)

12. Caught In The Act Medley: Going Down (Freddie King)/Green Onions (Booker T. and the M.G.’s)/Hot ‘Lanta (The Allman Brothers Band)/Dazed and Confused (Led Zeppelin)/Gimme Some Lovin’ (The Spencer Davis Group)

https://www.facebook.com/officialdeeppurple

Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen