Deep Purple With Orchestra – Live At Montreaux 2011
Deep Purplen nimi ei varmasti ole täysin tuntematon kenellekkään joka on vähääkään kiinnostunut raskaammasta rockista. Se on myös yksi niistä yhtyeistä joita kohtaan itse tunnen suurta kunnioitusta, sillä eihän kukaan voi olla kunnioittamatta yhtyettä joka on rokannut jo yli neljäkymmentä vuotta. Nyt yhtye julkaisee ties kuinka monennen live-äänitteen, ja tällä kertaa orkesterin kera.
Lyhyen intron jälkeen konsertti starttaa tuttuun tyyliin kappaleella ”Highway Star”. Kieltämättä se toimii edelleen loistavasti avausraitana. Kappaleessa tulee kyllä esiin laulaja Ian Gillanin ikä, enää kun ei oikein kaikkein korkeimmat osuudet lähde, mutta ylipäätään on mielestäni kunnioitettavaa, että kaveri 66-vuoden iässä edelleen nousee lavalle vetämään heavyrockia. Kappalevalinnoissa ei juurikaan yllätyksiä ole, löytyy niin ”Strange Kind Of Woman” kuin ”Woman From Tokyokin”. Unohtamatta ”Perfect Strangersiä” sekä pakollista ”Smoke On The Wateria”. Kappaleiden sovitukset eivät ole kokeneet mitään isompia muutoksia, tosin hetkittäin ne kyllä kuulostavat hieman jopa alkuperäisiä laiskemmilta versioilta. Muutamassa kohdassa jopa jammaillaan siihen malliin, ettei voi välttyä mielikuvalta ruotsin laivan orkesterista, joka illan villiintyessä alkaa vetää rock-klassikoita.
Kuten näillä vanhemman polven yhtyeillä on tapana, myös tällä keikalla vedetään sooloja. Kitarasoolo olisi kyllä vielä mennyt läpi, mutta keyboard-soolo on jo ehkä hieman liikaa, vaikka Don Airey onkin kyseisen soittimen mestareita. Kitaristi Steve Morse on kyllä ehdottomasti kovassa tikissä edelleen ja hän osoittaa tälläkin levyllä, ettei kyllä jää Blackmorelle jälkeen ollenkaan. Omasta mielestäni onnistuneimpia vetoja olivat ”Knocking At Your Back Door” ja erittäin vahva ”Perfect Strangers”. Yllättävän hyvin toimi myös viimeisimmän studioalbumin nimikkoraita ”Rapture Of The Deep”.
Mainos päättyy
Kaiken kaikkiaan levystä jäi hieman ristiriitaiset tuntemukset. Settilista pitää sisällään pääasiassa takuuvarmaa hittikamaa, bändi soittaa erittäin pirteästi ja Gillankin laulaa hyvin. Ne muutamat hieman heikomman kuuloiset esitykset pannaan tässä tapauksessa iän piikkiin ja annetaan anteeksi. Mutta jostain syystä tästä jää hieman väkinäinen ja vaisu kuva. Ei tämä ole sellainen levy jolla esimerkiksi esittelisin tämän yhtyeen omalle jälkikasvulleni, tai kenellekään muullekaan. Tämä samainen yhdistelmä on tulossa myös Suomeen soittamaan, ja luulen että tämä kyllä toimii paikanpäällä ihan hyvin, mutta näin levyltä tämä ei kyllä ihan hirveästi iske. Haluaisin väkisinkin antaa yhtyeelle paremmat pisteet, mutta nyt ei vaan pysty. Eihän tämä huono ole, mutta ei ole kyllä niitä kovimpiakaan live-lättyjä mitä yhtyeeltä on tullut.
6/10
Kappalelista:
CD 1
1.Deep Purple Overture
2.Highway Star
3.Hard Lovin’ Man
4.Maybe I’m Leo
5.Strange Kind Of Woman
6.Rapture Of The Deep
7.Woman From Tokyo
8.Contact Lost
9.When A Blind Man Cries
10.The Well Dressed Guitar
Mainos päättyy
CD 2
1.Knocking At Your Back Door
2.Lazy
3.No One Came
4.Don Airey Keyboard Solo
5.Perfect Strangers
6.Space Truckin’
7.Smoke On The Water
8.Hush
9.Black Night
Kirjoittanut: Juha Attola
Mainos päättyy