Deep Purplen edellisestä julkaisusta, ”InFinite”-albumista, on ehtinyt vierähtää kolme vuotta, ja tuona aikana yhtyeen kannalta mikään ei ole merkittävästi muuttunut, lukuun ottamatta koronaviruksen aiheuttamia keikkarajoituksia. Vuodesta 2002 Mark VIII -kokoonpanolla edennyt Deep Purple sisältää edelleen Paicen, Gillanin, Gloverin, Morsen ja Aireyn, joiden kesken on syntynyt useampi albumi. Toisin kuin edeltävällä ”InFinite”-pitkäsoitolla, uudella albumilla ei kuulla yhtä erikoisia ja yllätyksellisiä kappaleita, vaan meno on tasaisempaa.

Brittiyhtyeen 21. albumi alkaa lupaavasti muhkeasti funkahtavalla ”Throw My Bonesilla”, jossa on kaikki hyvän kappaleen ominaisuudet. Kaksi seuraavaa kappaletta jatkavat aloitusraidan vanavedessä, mutta neljäntenä soiva ”Nothing At All” erottuu syvällisemmän soundinsa puolesta. Vaikka kyseisen kappaleen tunnelma on aavistuksen tumma, tekevät pirteät riffit siitä suorastaan iloista kuultavaa.

Mitä pidemmälle albumi etenee, sitä selvemmäksi tulee, ettei ”Whoosh!”-pitkäsoitolla kuulla energisyydellään yllättäviä kappaleita, vaan sävellykset ovat pääasiassa rennosti rokkaavia. Harmillisen moni kappale hyytyy ”No Need To Shout”- tai ”What The What” -kappaleiden kaltaisiksi, aavistuksen mitäänsanomattomaksi. Onneksi albumille on päätynyt myös ”The Power Of The Moon”- ja ”Man Alive” -kappaleiden kaltaisia erilaisempia sävellyksiä, jotka saavat korvat hörähtämään mielenkiinnosta. Myös pitkäsoiton päättävä ”Dancing In My Sleep” lokeroituu levyn kiinnostavimman kappaleen joukkoon, jo pitkälti Gillanin käsitellyn äänen takia.

”Whoosh!” ei ole Deep Purplen terävimmästä päästä, mutta se tuskin yllättää ketään. Albumi jää silti harmillisen kauaksi kiinnostavuuden suhteen yhtyeen edeltävästä ”InFinite”-julkaisusta. Myös albumin nimi on hieman kummeksuttava, enkä oikein tiedä, mitä mieltä siitä pitäisi olla. Onhan sanonta ”ei nimi miestä pahenna, ellei mies nimeä”, ja kai se voi pitää kutinsa albuminkin kohdalla. ”Whoosh!”-nimeä voi siis pitää tietyssä mielessä melko kuvaavana. Itselleni ”Whoosh!” tuo mieleen nopeasti ohi sujahtavan ajoneuvon, joka hätkäyttää hetken mutta jonka unohtaa, kun se katoaa näköpiiristä. Valitettavasti tällä albumilla on hieman sama kohtalo. Levy onnistuu herättämään hetkeksi kiinnostuksen, mutta pidempiaikaista iloa sen on vaikea antaa.

5½/10

Kappalelista:

1. Throw My Bones
2. Drop The Weapons
3. We’re All The Same In The Sark
4. Nothing At All
5. No Need To Shout
6. Step By Step
7. What The What
8. The Long Way Round
9. The Power Of The Moon
10. Remission Possible
11. Man Alive
12. And The Address
13. Dancing In My Sleep

Deep Purple Facebookissa

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen