Deftonesin Chino Moreno: ”Minun on yhä vaikea kuunnella ”Adrenaline”-albumia”
Yhdysvaltalaisen vaihtoehtometallin jättiläisen Deftonesin laulaja-kitaristi Chino Moreno vieraili hiljattain Broken Record Podcastissa. Pitkä keskustelu kattoi bändin uran alkuvaiheista Morenon luovaan prosessiin, yhtyeen visuaalisen ilmeen rakentamiseen sekä hänen rutiineihinsa ennen ja jälkeen esiintymisten.
Moreno kertoi erityisesti ristiriitaisista tunteistaan yhtyeen vuonna 1995 ilmestynyttä debyyttialbumia ”Adrenaline” kohtaan:
”Luulen, että löysin oman ääneni vasta ensimmäisen levyn jälkeen. Adrenaline on minulle edelleen vaikea kuunneltava, koska kuulen itsestäni, etten ollut vielä varma enkä oikein tiennyt, mitä olin tekemässä. Olin niin hermostunut, etten edes kirjoittanut paljon sanoituksia. Paljon on vain freestylausta, tavuja ja mitä ikinä. Olin liian peloissani sitoutuakseni siihen, mitä aioin sanoa, joten käytin ääntäni enemmän instrumenttina.”
Hän jatkoi, että vasta seuraavalla albumilla ”Around The Fur” (1997) hän alkoi tuntea itsensä varmemmaksi. Levy syntyi kiertuekokemusten ja yhtyeen kehittymisen myötä, vaikka heidän debyyttinsä ei myynyt odotetusti.
Moreno muisteli myös, kuinka sattumalta ”Around The Fur” -levyn kansikuvasta tuli ikoninen:
”On hullua, että kyseinen kuva on yhä yksi meidän myydyimmistä t-paitaprinteistä. Se on täysin sattumanvarainen otos, otettu eräänä iltana studiolla ollessamme. Meillä oli vuokra-asunnossa poreallas, jonne menimme joka ilta bileiden jälkeen. Ystävämme, kuvaaja Rick Kosick, nappasi kuvan, joka päätyi muiden joukkoon. Kun kansikuvaa valittiin, kaikki vain osoittivat sitä. Se on todella 90-lukulainen ja edustaa sitä aikaa täydellisesti.”
Podcastissa Moreno kertoi myös yhtyeen nimen synnystä, hänen tavastaan tehdä keikkapäiville 35 minuutin soittolistoja, jotka soivat sekä pukuhuoneessa että yleisölle ennen Deftonesin lavalle nousua, sekä hänen omista esiintymistä edeltävistä rutiineistaan.
Uuden musiikin osalta Moreno kertoi, että bändi ei ole vielä aloittanut työstämään jatkoa tuoreelle kymmenennelle albumilleen ”private music”, mutta sessioista on jäänyt materiaalia, jota voisi viimeistellä esimerkiksi soundtrack-käyttöön.