Degreed on tullut minulla vuosien varrella useamman kerran vastaan erilaisissa yhteyksissä, mutta en ole kertaakaan pysähtynyt tutustumaan yhtyeeseen tarkemmin. Siksi sainkin yllättyä, että vuonna 2005 perustettu yhtye on viimeisen kymmenen vuoden aikana julkaissut peräti viisi albumia, joista viimeisin, ”Lost Generation” ilmestyi viime perjantaina. Viimeisimmän pitkäsoiton perusteella Degreedin juuret ovat vankasti melodisen hard rockin maaperässä, josta voi löytää kaikuja niin Bon Jovin kuin Block Busterin suuntiin.

Ensivaikutelmat ”Lost Generationistä” antavat lupaavan kuvan Degreedistä. Nimikkokappale raottaa ruotsalaisyhtyeen tarttuvaa ja ennen kaikkea energistä ulosantia. Vokalisti-basisti Robin Ericssonin ääni taittuu niin aggressiiviseen kuin keveään tulkintaan ja yllättävää kyllä, hänen äänessään on samanlaisia sävyjä kuin Jon Bon Jovilla. ”Ruins”-kappaleen myötä esiin nousevat niin Ericssonin kevyempi äänenkäyttö kuin kosketinsoittaja Micke Janssonin kyky luoda kauniita ja haikeita melodioita kitaristi Daniel Johanssonin rouheiden riffien kavereiksi.

Yllättäen albumilta löytyy ”Interlude”-niminen välisoittokappale, mutta kun ”Summer Of Love” pärähtää soimaan sen perään, voi huomata ”Interluden” toimineen esimakuna tulevasta. ”Summer Of Love” on nimensä mukaisesti rakkautta pursuava ja häpeilemättömän tarttuva kappale, joka porautuu sydämeen saakka ja saa kesäiset muistot heräämään henkiin. Tämän jälkeen siirrytäänkin rauhallisen ”Blue Virgin Islesin” äärelle, jonka jälkeen vauhtia otetaan Bon Jovia muistuttavilla ”Sex”- ja ”Body Of Work” -kappaleilla.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

”Lost Generation” on tarkkaan laskelmoitu ja harkittu kokonaisuus, ja sen voi kuulla koko levystä. Pitkäsoitolta löytyy niin tarttuvia ja energisiä kuin rauhallisia ja surumielisiäkin kappaleita. Ennen kaikkea Degreed on onnistunut käärimään kaikki kappaleet melodisiksi ja jopa ärsyttävän koukuttaviksi. Levyä kuunnellessa tuntuu siltä, että jokainen kappale pärjäisi itsenäisenä singlejulkaisunakin. Paikoitellen ”Lost Generation” muistuttaa Bon Jovia, erityisesti Ericssonin äänen puolesta, vaikka se tuskin on ollut ruotsalaisyhtyeen päämäärä. Degreedin ei voi väittää keksineen rockia uudelleen, mutta taidokkuudellaan yhtye on onnistunut luomaan ”Lost Generationistä” tasokkaan albumin, jolla voi lähteä valloittamaan muidenkin maiden radiomastoja.

7½/10

1. Intro
2. Lost Generation
3. You All Know my Name
4. Ruins
5. Interlude
6. Summer Of love
7. Blue Virgin Isles
8. Sex
9. Body Of Work
10. Born Under A Bad Sign
11. Don’t Let Go
12. Alive

Degreed Facebookissa

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen