Vuodesta 2002 lähtien kasassa ollut hollantilainen Delain tarjoilee uudella ”The Human Contradiction” -levyllään vahvan kattauksen tarttuvia melodioita ja runsaasti vierailevia laulajia, mutta myös monta  keskinkertaista tai niitä heikompaa kappaletta.

Ensivaikutelmaltaan tuore albumi on selvästi edeltäjiään raskaampi, mutta raskaus ei vielä itsessään tee kappaleista hyviä. Esimerkiksi toisaalla ylistetty ”Tell me, Mechanist” ei itselleni avautunut muuten kuin ihan ok -tason metallibiisinä ja ”The Lullaby” oli tylsä jopa nimeä myöten. Myöskään albumin avausraita ”Here Comes the Vultures” ei herätä kummempia tunteita. Vaikka Delain määritteleekin itsensä sinfoniseksi metalliksi, monella raidalla on selvästi säästelty paukkuja.

Onneksi levyllä on myös niitä parempiakin kappaleita. Esimerkiksi ”Your Body is a Battleground” on jo täynnä elämää, eikä Nightwish-mies Marco Hietalan laulusuoritusta voi moittia millään tasolla. Muutkin vierailijat, Orphanagesta tuttu George Oosthoek ja vastikään Arch Enemyn uudeksi laulajaksi The Agonistista poimittu Alissa White-Gluz tuovat kaivattua lisäväriä levylle.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Samalla vierailijat kuitenkin myös vievät valokeilaa pois bändin omasta laulajasta Charlotte Wesselsistä. Edellisten albumien tapaan runsas vierailijoiden käyttö on kokonaisuutta ajatellen kuitenkin varsin fiksu idea, sillä ilman näitä moni kappale olisi jäänyt ikään kuin vajaaksi. Esimerkiksi ilman Alissaa ”The Tragedy of the Commons” olisi ollut melko tylsää klassisella laululla fiilistelyä.

Viimeistään ”Stardust” -kappaleen aikana albumi tuo mieleen väkisinkin sellaiset genren kärkinimet kuten Amaranthe ja Within Temptation. Varsinkin ensimmäisenä mainittu on paikoittain vahvasti läsnä etenkin rummuttelun ja melodioiden osalta, mutta kokonaisuutena levy on lähempänä jälkimmäistä. Samaa meininkiä on havaittavissa myös ”My Masqueradessa”. Wesselsin ääni taipuu popimpaan menoon mainiosti ja tällaiset kappaleet ovatkin lähes poikkeuksetta mukavampaa kuunneltavaa kuin ne, joissa klassinen laulu on suuremmassa roolissa.

Suurin piirtein puolet levyn kappaleista on sellaisia, jotka jaksaa helposti kuunnella uudelleenkin. Muutama myös sai paikan omilta Spotify-listoiltani. Kokonaisuutena ”The Human Contradictionia” ei voi millään muotoa sanoa loistavaksi levyksi, mutta  toivoton esitys se ei myöskään ole.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

6/10

Kappalelista:

1. Here Comes the Vultures
2. Your Body Is a Battleground (featuring Marco Hietala)
3. Stardust
4. My Masquerade
5. Tell Me, Mechanist (featuring George Oosthoek)
6. Sing to Me (featuring Marco Hietala)
7. Army of Dolls
8. Lullaby
9. The Tragedy of the Commons (featuring Alissa White-Gluz)

http://www.delain.nl/

Kirjoittanut: Miikka Hujanen

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy