Vuonna 2010 Suomen lounaisessa osassa perustettu Delayhead julkaisi ensimmäisen pitkäsoittonsa “Vol. 40%” 29.2. Muutaman demon jälkeen bändi oli todennut, että on parempi jaella musiikki pitkäsoittoina (pullossa) kuin shoteittain. Bändi julkaisee levynsä itse, mutta jakelusta vastaa Inverse Records.

Levy on äänitetty Porissa seitsemässä päivässä, ilman sen suurempia turhanaikaisia taiteiluja. Pikaisesta levyn kasaan runttaamisesta huolimatta lopputulos on soitannollisesti sujuvaa, kahdeksankymmentäluvulta kalskahtavaa rehellisen raakaa rokkia Metallican ja Panteran hengessä. Hetkittäin korvaan särähtävät hieman epätahtiin kulkevat taustavokalisoinnit, mutta tämän kaltaisessa kohkaamisessa täydellisyyden tavoittelu ei muutenkaan taida olla aivan ensisijainen tavoite. Vokalisti Tuomas Saarisen karhea ääni sopii runttaavaan soittoon saumattomasti ja korostaa rosoisuutta entisestään.

Levyn avaava “Man Against The World” käynnistyy lähes konemusiikillisella bassoraidalla, mutta tästä ajatuksesta päästään hyvin nopeasti eroon ja suora pään takominen seinään yhteiskuntaa vastaan voi alkaa. Väkivalloin etenevä levy sisältää kymmenen biisiä ja kestää rapsakat kolme varttia. Enimmäkseen misantropian ja alkoholin ylistystä käsittelevä levy on konseptina jo varsin mielenkiintoinen. Miehet taitavat olla vihaisia ja päissään, mikä kyllä kuuluu levyn asenteessa.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Levyn puolivälistä löytyvä “Fucknation” on suoraa kiukkua koko maailmaa vastaan, kun elämä potkii päähän. “Welcome to the Fucknation!” tarttuu biisin lopussa omillekin huulille ja rytmi saa pään heilumaan. “One More Lovesong” puolestaan on viehättävän sarkastisesti nimetty viisu eron jälkeisestä vihasta toista kohtaan. Nämä biisit ovat muutenkin levyn tarttuvinta antia avausraidan ohella, voisi puhua jopa hittimateriaalista.

Levy on kokonaisuutena toimiva, yksikään biisi ei tunnu olevan irrallinen tai ylimääräinen. Aggressiivisuus jatkuu läpi levyn yhtä tasaisena, vaikka mistään kaahaamisesta ei olekaan kyse. Pikemminkin levy etenee hitaanlaisesti, tuntumatta kuitenkaan puuduttavalta tai liian pitkältä missään vaiheessa. Bändin nimen mukaisesti pää alkaa viipyillä jo muutaman biisin jälkeen, kuin alkoholin vaikutuksen alaisena. Tämä lienee tarkoituskin, kun levy käsketään tarjoilla jääkylmänä. Muutamalla kuuntelemisella nämä 40 volttia nousevat päähän hyvinkin sujuvasti. Eikä lantrinkia huomaa edes kaivata.

8 / 10

Kappalelista:
1. Man Against The World
2. Pulse
3. Almighty Alcohol
4. Myth of Human
5. Glasgow 3
6. Fucknation
7. Sculpture of Madness
8. Enemy Inside
9. One More Lovesong
10. Dark Tomorrow

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

https://www.facebook.com/delayheadmusic

Kirjoittanut: Nina Hurme