Demon Eye
Amerikkalainen riffimestari Demon Eye on härmistänyt blues-skaalan palvontamenonsa toiseksi albumikseen, joka kantaa nimeä ”Tempora Infernalia”. Yhtye levittää kuumottavaa sanomaansa ympäri maailmaa julkaisijanaan Soulseller Records. KaaosZine tavoitti riffinautit puhumaan uudesta levystään.
Tervehdys Demon Eye! Mitä kuuluu keväällä 2015?
– Mainiosti! Pohjois-Carolinassa on luultavasti melkoisen paljon lämpimämpää kuin Helsingissä tähän aikaan vuodesta, hah.
Mainos päättyy
Kakkosalbuminne ”Tempora Infernalia” julkaistaan toukokuussa. Kertokaa levystänne?
– “Tempora Infernalia” tarkoittaa helvetillisiä aikoja tai helvetillisten aikaa. Nimi valittiin, koska äänityksen teema liittyy ihmiskunnan loppuun. Tahdoin paeta ensimmäisen albumin okkultistisia teemoja ja yrittää jotain erilaista. Kun aloin kirjoittaa levyn kappaleita, päätin että pääaiheen täytyy pohjautua vihaan, pelkoon ja hermostuneisuuteen, joita tunnen todistaessani kaikkea tätä nykymaailmassa näkemäämme hulluutta. Kaikki tuntuu hajoavan paloiksi, mihin syy on ihmiskunnan kollektiivisessa tyhmyydessä. Mielestäni levy on tavallaan yritys kanavoida mielestäni kumpuavaa pimeyttä joksikin, mihin kaikki voivat samaistua.
Ulosantianne kuvaillaan termein ”dark and groovy, loud and heavy”, mikä onkin mielestäni melko kattava kuvaus tyylistänne! Kertokaa hieman ”synkästä ja raskaasta groovestanne”?
– Koko yhtye nauttii kirjoittaa musiikkia, jossa on hyvä ”flow”. Tahdomme riffien sekä dynamiikan olevan tarpeeksi helppoa, jotta ihmiset voivat vain takoa päätään niiden tahtiin ja rokata, mutta samaan aikaan emme tahdo musiikin olevan liian helppoa. Tahdomme musiikkimme haastavan ihmisiä. Yritämme lisätä kappaleisiin oikeanlaisia rytmejä ja koukkuja, jottei tämä olisi perinteistä ”kakkupala-rockia”, mutta toisaalta emme tahdo olla liian akateemisen kuuloisia. Niin paljon kuin nautinkin 70-luvun mahtavista proge-bändeistä, en todellakaan yritä säveltää samanlaisia eeppisiä riffilabyrinttejä ja epätavanomaisia aika-arvoja. Musiikin täytyy groovata. Pimeys musiikin takana taas? Yritämme hyödyntää sitä elementtiä enemmän sointukuluissa ja kappalerakenteissa kuin matalissa vireissä ja kolossaalisissa särövalleissa. (Ei niin, että niissä olisi mitään vikaa, monet lempibändeistäni käyttävät nimenomaan näitä komponentteja.)
Mukana on ”yllättäen” melko paljon Black Sabbath/Pentagram-vaikutetta, muttei niinkään siihen ”tavalliseen” tapaan, joka yleensä ilmenee meneillään olevassa ”doom boomissa”. Tyylinne on ehdottomasti enemmän perinteistä heavyä kuin esimerkiksi blues rockia tai stoner-pörinää, mikä tuo mieleen ehkä jopa legendaarisen Witchfinder Generalin. Mitä muita vaikutteita musiikkinne sisältää?
– Totta kai. Raskasta, synkkää musiikkia on vaikeaa tehdä ilman näiden mestareiden vaikutusta. Isäni oli vanha 60-luvun rokkari, ja synnyin itse vuonna 1974, joten olen ollut Black Sabbath -fani aivan pienestä pitäen. Kun kuulin ensimmäistä kertaa Pentagramia, se oli todella pysäyttävä kokemus. Rakastin kaikkea bändissä: Bobbyn laulua, Vincent McAllisterin kitarasoundia ja sitä, että sen kappaleet olivat samaan aikaan niin raskaita mutta myös tarttuvia. Olin ällikällä lyöty siitä, miten se kuulosti niin ”pahalta” ilman murskaavaa örinätyyliä.
Muista vaikutteista: jokainen meistä rakastaa klassista heavy metallia. Iron Maiden, Dio, The Scorpions, UFO, Judas Priest yms. Itse olen aina ollut 60-luvun lopun ja 70-luvun alun raskaan psykedeelisen rockin diggari. Suosikkejani ovat Blue Cheer, MC5, The Stooges ja totta kai kaikki mahtavat ”esimetalliyhtyeet”, kuten Captain Beyond ja Budgie.Viimeisen noin 15 vuoden aikana internet on tehnyt vanhojen bändien löytämisestä todella helppoa, mutta omassa nuoruudessani minun täytyi käydä läpi satoja vanhojen levykauppojen laatikoita upean, suurimmaksi osaksi kuulemattoman musiikin löytämiseksi.
Albumin äänimailma on myös miellyttävän selkeä, uhkaava, mutta silti erittäin munakas ja lämmin. Miten albumin äänitykset sujuivat?
– Kiitos! Levy äänitettiin Seriously Adequate Studiolla Carrborossa, Pohjois-Carolinassa, jossa äänitimme myös ensimmäisen albumimme.Tuottajamme on Alex Maiolo, hyvä ystävä ja erittäin viisas mies. Alex on pääsyy siihen, että olemme pystyneet saavuttamaan niin rikkaat ja luonnolliset soundit. Hän tietää oikeanlaiset mikitystekniikat ja sen, millaisen kitaraäänimailman haluamme musiikin sekaan. Hänellä on aina parhaat ideat erilaisiin kokeiluihin. Kiitosta täytyy myös antaa Pete Weissille Verdant Studiolle Vermontissa. Pete hoitaa kaiken miksaamisen ja masterointimme.
Albumin kansi voisi yhtä lailla olla minkä tahansa 70-luvun italokauhupätkän kansi, mikä mielestäni sopii musiikkiin loistavasti, vaikkei ehkä ideana ole aivan originaaleimmasta päästä. Unenomainen syvä purppura, goottilainen kirkon ikkuna sekä tietenkin klassinen viikatemies – onko Dario Argento kenties teille tuttu nimi?
– Kyllä, rakastan Dario Argentoa, mutta tällä rakkaudella ei itse asiassa ollut mitään tekemistä kannen kanssa. Meillä on käytössämme erittäin lahjakas taiteilija nimeltään John Hitselberger, joka hoitaa kaiken kuvataiteemme. Kävin yhtenä iltana hänen asunnollaan keskustelemassa ”Tempora Infernalian” kannesta. Puhuessamme katsoin ylös ja näin hänen seinällään kehystetyn kuvan kannessa olevasta ”sielujen kerääjästä”. Kysyin välittömästi Johnilta, voisimmeko käyttää kuvaa levyn kannessa. Hän oli hämmästynyt, sillä kuva oli noin kymmenen vuotta vanha eikä hänellä ollut ikinä ollut erityistä tarvetta käyttää sitä mihinkään. Kyseessä oli vain onnellinen sattuma, että se sopi levyn musiikkiin niin hyvin.
Mainos päättyy
Aiemmin mainittu ”doom boom”/”stoner revival” jatkuu melko vahvana tällä hetkellä Euroopassa. Helsingissä tuntuu olevan jonkin asteen stoner/sludge-keikka lähes joka viikonloppu. Mikä on tilanne rapakon takana: onko teillä genressä paljon rikoskumppaneita?
– USA:n metalliskene on mahtava. Jokaisella osavaltiolla on oma taskullisensa bändejä, jotka tuottavat paikallista musiikkia kartalle. Koska Amerikka on maana niin valtava, on vaikea sanoa, missä skene on vahvimmillaan. Henkilökohtaisesti yritän seurata silmä kovana läntistä pohjoisrannikkoa, jossa pitävät majaansa Yob, Witch Mountain, Lord Dying, Agalloch ja monet muut uskomattomat yhtyeet. Olemme soittaneet yhdessä niistä monien kanssa. Kotoa Pohjois-Carolinasta taas löytyvät Corrosion of Conformity, Buzz-Oven, Weedeater, Sourvein, Valient Thorr ja Bloody Hammers, vain nimetäkseni muutaman!
Onko teillä ajatuksia tulevaisuudesta? Aiotteko ehkä osallistua Helsingin täyttämiseen doom-keikoilla?
– Todellakin toivomme näin! Emme ole kiertäneet Eurooppaa vielä, mutta jos pääsemme rundille, niin olisi mahtavaa soittaa Suomessa. Ehkäpä Cardinal’s Follyn kanssa? He ovat loistavia!
Mainos päättyy
Kiitos haastattelusta ja yllättävänkin hyvästä levystä! Onko vielä jotain mitä haluaisitte sanoa lukijoillemme?
– Kiitos musiikkimme kuuntelusta ja tuesta! Todellakin toivomme, että voimme joskus soittaa teille sekä tavata kanssanne!
https://www.facebook.com/demoneyenc
Haastattelu: Jonni Karlsson
English Version:
The all-american riffmasters Demon Eye is materializing their worship of the riff into a second album titled ”Tempora Infernalia”, and thus spreading their doomy and gloomy message across the globe. The album is released by Soulseller Records 8.5.2015. KaaosZine reached these riffnauts through e-mail to talk about the new album.
Greetings Demon Eye! How are you this spring?
– All is well! North Carolina is probably a lot warmer than Helsinki at the moment, haha.
You have your second album ”Tempora Infernalia” out this May. Tell us about the album?
– “Tempora Infernalia” translates to “infernal times” or ”time of the infernal”. That title was chosen because the theme of this record relates to the fall of mankind. I wanted to break away from the occult themes of the first album and try something different. When I began writing the music for this album I decided the subject matter needed to be based on the anger, fear and anxiety that I feel from witnessing all of the madness in the world today. Everything seems to be falling apart and it’s all due to the collective foolishness of mankind. I suppose in a way the record is an attempt to the channel the darkness in my mind into something relatable for all.
Your music is described as ”Dark and groovy, loud and heavy”, which sums it up pretty good I think. Tell us a bit about your ”dark and heavy grooves”?
– All of us in the band enjoying writing music that has a good flow to it. We want the riffs and the dynamics to be easy enough for people to bang their heads and rock out, but at the same time we don’t want it to be too simple. We want the music to challenge people. We try to add the right sorts of rhythms and hooks so it’s not your “run of the mill” hard rock, but again we try not to get too academic with it. As much as I enjoy a lot of the great prog bands from the ‘70s, I’m certainly not out to create an epic maze of riffs and complex time signatures. It has to groove. In terms of the darkness behind the music? We try to incorporate that element more so with the chord patterns and song structures rather than low tunings and colossal amounts of distortion, (not that I have any problem with that sort of thing. Many of my favorite bands do that.)
There’s obviously some Black Sabbath/Pentagram to be heard in there, but not quite in the way it’s usually put out in the ongoing ”doom boom”. Your sound is definitely more heavy metal than blues rock or stoner doom.(Reminds me of Witchfinder General a bit) Tell us about your other influences in music.
– Yes, indeed. If you play heavy, dark music it’s hard not to have those two masters as the foundation, you know? My father was an old ‘60s rock and roller and I was born in ‘74, so I’ve been a Sabbath fan ever since I was a small child. The first time I heard Pentagram they stopped me dead in my tracks. I loved everything about them; Bobby’s singing, Vincent McAllister’s guitar tone, and the fact that their songs were so heavy, but also catchy. I was blown away with how they sounded so evil without doing the crushing, guttural style of metal.
In terms of other influences, everyone in Demon Eye loves classic metal. Iron Maiden, Dio, The Scorpions, UFO, Judas Priest, etc. For me, I’ve always been a fan of heavy psych from the late ‘60s and early ‘70s, bands like Blue Cheer, the MC5, the Stooges, and of course all the great proto metal bands like Captain Beyond and Budgie. For the past 15 years or so the Internet has made it very easy to discover bands from the past, but as a young guy I’d have to dig through crates in old record stores to find the great, vastly unheard music.
I also love the clear sound atmosphere of the album, gloomy but rich and warm. How did the recording took place?
– Thank you. We recorded the album at Seriously Adequate Studios in Carrboro, North Carolina, the same studio we used for the first record. Our producer’s name is Alex Maiolo. He’s a good friend and a very wise man. Alex is the sole reason we’ve been able achieve such rich, organic sounds on our recordings. He knows all the proper mic techniques, he knows what kinds of guitar tones to blend into the mix, and he always has the best ideas in terms of sonic experimentation. Credit must also be given to Pete Weiss of Verdant Studios in Vermont. Pete does all of our mixing and mastering.
The album cover looks exactly like a cover of an 70’s italo-horror movie, which I think fits the music nicely! The sullen deep purple and the gothic church-window, and of course the classic grim reaper.. Dario Argento Much?
– Yes, I love Dario Argento, but the Argento love actually had nothing to do with this record cover. We have a very talented artist, named John Hitselberger, who does all of our artwork. I visited his apartment one evening to discuss the cover art for “Tempora Infernalia.” While we were talking I looked up and saw a framed picture on his wall for that “collector of souls” image. I immediately asked John if we could have that image for the record. He was surprised because that piece was something he had done 10 years previously with no intentions of ever really using it for anything. It was just a happy accident that it fit so well with the music.
The previously mentioned ”doom boom”/”stoner revival” is huge in Europe at the moment. In Helsinki theres a stoner/sludge gig in town nearly every weekend. How is the situation in US, are there any partners in crime?
– The metal scene in the U.S. is great. Each state has it’s own little pocket of bands who put their local music on the map. Because America is such a huge country it’s difficult to gauge where the scene is strongest. For me personally, I try to keep a keen eye on the Pacific Northwest. It’s the home of Yob, Witch Mountain, Lord Dying, Agalloch, and many other incredible bands. We’ve played alongside many of them. Our home state of North Carolina is also home to so many great bands; Corrosion of Conformity, Buzz-Oven, Weedeater, Sourvein, Valient Thorr, Bloody Hammers, just to name a few.
Any thoughts about the future? Maybe taking part in filling Helsinki with doom gigs?
– We certainly hope so! We haven’t toured Europe yet, but if we do we’d love to play Finland. Perhaps with Cardinal’s Folly? They’re a great band!
Thanks you for the interview and a surpisingly good album! Anything you still want to say to our readers?
– Thank you for listening and for supporting our music! We sincerely hope that we can play for you and meet you in person someday!
https://www.facebook.com/demoneyenc
Interview: Jonni Karlsson
