Demon Hunter sotajalalla – arvostelussa ”War”
Amerikkalainen metalliyhtye Demon Hunter ilmoitti yllättäen viime vuoden joulukuussa julkaisevansa maaliskuun 1. päivä ei yhden, vaan peräti kaksi erillistä albumia Solid State Recordsin kautta. ”War” ja ”Peace” ovat järjestyksessään bändin yhdeksäs ja kymmenes kokopitkä julkaisu. Albumien nimet, kansitaiteet ja sinkut antoivat vahvaa osviittaa siitä, millaista materiaalia todennäköisesti olisi tarjolla.
War – sota. Albumin nimi herätti välittömästi mielikuvan raskaaseen materiaaliin painottuneesta julkaisusta. Ensimmäinen sinkku ”On My Side” ei kuitenkaan tarjonnut massiivisia kitarasoundeja lukuun ottamatta erityisen räjähdysherkkää materiaalia. Täysin puhtaille lauluille perustuva biisi kuitenkin ruokki mielenkiintoa tulevia kappaleita kohtaan. Tulisiko albumi kulkemaan uhkaavasta nimestään huolimatta ensimmäisen sinkun viitoittamaa polkua?
Seuraavana julkaistiin ”The Negative”, joka edustikin jo perinteisemmältä kuulostavaa Demon Hunteria nopeammalla poljennalla ja tarttuvalla, vaivattomasti lentoon lähtevällä kertosäkeistöllä. ”Close Enough” jatkoi samalla linjalla tarjoten groovaavan annoksen melankolisuutta. Kahta jälkimmäistä sinkkua yhdisti myös selvästi se, että Ryan Clarkin vokaalit kuulostivat keskimääräistä latautuneemmilta ja vihaisemmilta.
Mainos päättyy
Nyt kuitenkin siihen mielenkiintoisimpaan osuuteen, eli mitä albumilla on tarjottavanaan sinkkujen lisäksi. ”Cut To Fit” toimii albumin avausbiisinä. Alun efektit luovat vaikutelman tyhjässä tunnelissa harhailemisesta, kunnes korviin kantautuvat levyn kannestakin tutut sanat ”war in every breath”, ja biisi saatellaan käyntiin varsin lupaavalla energialla. Samalla vahvistusta saa myös havaintoni Clarkin kireämmistä vokaaleista. Äijä kun vaikuttaa olevan kautta aikain paras versio itsestään vihaisilla epäpuhtaillaan. Vastapainona aggressiolle on tuttuun tapaan kontrastia luova seesteisen rauhallinen ja mieltä ylentävä kertsi. Tästä on hyvä lähteä etenemään.
Parin edellä mainitun sinkun jälkeen ”Unbound” alkaa räjähtäen, ja bändi takoo pöytään selvästi albumin tähän mennessä raskaimman rallin sanan varsinaisessa merkityksessä. Biisi on täyttä tykitystä alusta loppuun, ja viimeisten sekuntien aikana puristetaan kuvainnollisesti viimeisetkin mehut sitruunan puolikkaasta. Hypernovamaisen energiapurkauksen jälkeen albumin rauhallisimman kappaleen tarjoilee tyylikäs ”Grey Matter” ylläpitäen bändille ominaista balanssia raskaamman ja kevyemmän materiaalin välillä.
”Ash” ei lähde käyntiin yhtä yllättäen ja pyytämättä kuin ”Unbound”, mutta tarjoaa vastaavanlaisen täyslaidallisen pelkkää mättämistä nerokkailla nopeaan tempoon ujutetuilla nu-metal-koukuilla, jotka tuovat väkisinkin mieleen Slipknotin. Biisiä kuunnellessa ei voi kuin hymyillä tyytyväisenä ajatukselle siitä, miten pian 20 vuotta kestäneen uran tehnyt bändi kuulostaa edelleen niin innovatiiviselta ja nälkäiseltä.
Mainos päättyy
”No Place For You Here” pudottaa jälleen nopeutta, mutta ei tingi aggressiivisuudessa. Kappale on kaikessa armottomuudessaan ja perusasioiden äärellä pysymisessään kuin hetkellinen paluu bändin ensimmäiseen albumiin. ”Leave Me Alone” sen sijaan nostaa rimaa entisestään lukeutuen kategoriaan ”pakko kuunnella uudestaan”. Biisi sisältää tyyneyden keskellä vihaisia purkauksia ja albumin väkevimmän ja mieleenpainuvimman kertsin.
Esiripun laskijana toimii pahaenteisesti alkava ”Lesser Gods”. Tunnelman synkkyyden voi aistia jo ensimmäisestä sekunnista lähtien, mutta kun synkän kitarariffin päälle isketään vielä urut, niin mieleen hiipii vahvasti sinfonisesta black metallista tuttu atmosfääri. Jep, sitä se on. Vahvat bläkkisvaikutteet ovat havaittavissa. Hetkinen. Aavemainen balladiosuus omituisen korostetulla vibralla. Oliko alku sittenkin vain kiusoittelua ja biisin loppu mennään himmaillen? Ei suinkaan. Bändi on päättänyt räjäyttää pankin pistämällä kaiken peliin. Kerrankin lopetus, joka jättää haukkomaan henkeä.
”War” on albumina ehdottomasti nimensä veroinen raskailla ja nopeilla osuuksillaan, väkevillä kertseillään ja yllätysmomenteillaan. Intensiivisyys toimii punaisena lankana läpi albumin elinkaaren, vaikka välillä jalkaa nostetaankin hetkellisesti kaasupolkimelta. Materiaalin vaihtelevuus sopivassa määrin onkin juuri se tekijä, joka pitää albumin mielenkiintoisena alusta loppuun. Demon Hunter onnistuukin jälleen kerran luomaan omaperäisen, aukottoman ja joukosta erottuvan albumin.
9/10
Kappalelista:
1. Cut To Fit
2. On My Side
3. Close Enough
4. Unbound
5. Grey Matter
6. The Negative
7. Ash
8. No Place For You Here
9. Leave Me Alone
10. Lesser Gods
Kirjoittanut: Jouni Lepistö
