Demonical – Darkness Unbound

Kirjoittanut Rudi Peltonen - 19.9.2013

Ruotsalainen death metal -bändi Demonical on tupannut jäämään ainakin tähän saakka suurempien maanmiestensä jalkoihin, vaikka se onkin levittänyt deathin ilosanomaa keikkailemalla ahkerasti. Olisiko bändillä siis nyt neljännen täysipitkän ”Darkness Unbound” ilmestyessä (20.9.2013) mahdollisuus nousta suurempaan suosioon metallimaailmassa?

Bonuksineen 12 biisiä sisältävä ”Darkness Unbound” lähtee käyntiin heleällä introna toimivana nimibiisillä, mutta pian mennäänkin jo vauhdilla; tämä saa väkisinkin vähintään jalan iskemään tahtia muutaman ensimmäisen biisin aikana. Soundit ovat valitettavasti Demonicalille tyypilliseen tapaan hiukan suttuiset, mutta ei se menoa silti kauheasti hidasta. Ensimmäiset biisit ovat myös sopivan näppärän pituisia, joten mielenkiinto niihin pysyy yllä hyvin. ”An Endless Celebration” -biisin väliosien lyhyet soolot myös erottuvan muusta tuuttauksesta kivasti, vaikka muuten kitarat sekoittuvatkin toisiinsa hiukan häiritsevästi.

Puolessavälissä levyä tempoa hiukan lasketaan, ja tästä alkaakin minua enemmän miellyttävä osio. ”King Of All” on niin pirullisen kuuloinen biisi, että näen jo mielessäni vokalisti Widda Widgrenin ilmeen silloin, kun biisi paukautetaan keikalla eetteriin. Hiukan junnaavia riffejä sisältävä biisi on mukava, hiukan rauhallisempi välipala tällä levyllä, mutta ei pelkoon ole syytä, kyllä vauhtia löytyy vielä tämän jälkeenkin. Myös levyn viimeinen varsinainen biisi ”The Great Praise” edustaa Demonicalin hitaampaa tuotantoa, ja tämä nousee ehdottomasti arvostelijan suosikiksi tältä lätyltä. Biisissä on sopivan uhkaavaa tunnelmaa, ja biisi jää väkisinkin kaikumaan mieleen vielä viimeisen sointunsa jälkeenkin. Juuri tähän biisiin olisi levy parasta lopettaa. Tämän jälkeen digipak-versiolla kuitenkin tulee vielä pari bonusraitaa: yksi Kreator-cover ja yksi Demonicalin oman biisin uudelleenäänitetty versio. Mitään mullistavaa uutta nämä eivät tuo mukanaan, mutta ovat tietysti oma lisänsä.

Varsinkin nopeat biisit ovat tällä levyllä keskenään ehkä vähän liiankin samankaltaisia, mutta toisaalta tällöin jokin yksittäinen biisi ei nouse erityisesti muiden yläpuolelle. Tässä saattaa osittain olla syy siihen, miksi Demonical ei ole tavoittanut sitä kaikkein suurinta yleisöä – mutta liekö tuo bändin tavoitteena onkaan. Itselleni nopeista kaahauksista parhaiten mieleen levyltä jää ”Hellfire Empire”, joka vain toimii kaikessa yksinkertaisuudessaan. Biisi on varsin maittava osoitus suoraviivaisesta dödöjunttauksesta.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Kyllä Demonical osoittaa taas tällä levyllä, että sillä on jonkinlainen paikka Ruotsi-dödön joukoissa, mutta tuskinpa se ”suurempiensa” asemaa vieläkään pääsee kunnolla horjuttamaan. Kuunneltavaa kamaahan tämä on, vaikkei miksikään klassikoksi ehkä pääse nousemaan.