Demonurkka vol. 119 vko 2/2019
Tervehdys, demoarvosteluja janoavat pikku samurait! Joulut ja uudet vuodet on juhlittu, syöty ja juotu, ja on aika syöksyä köysi kaulassa kohti sydäntalvea ja sen kauhuja. Sitä ennen kuitenkin Demonurkka polkaistaan käyntiin vuoden 2019 osalta. Tästä tämä taas lähtee.
Pulse: “Save Me”
Mainos päättyy
Helsinkiläinen, parisen vuotta vanha kokoonpano esittelee biisillään oman luonnehdintansa mukaan flow rockia. Luonnehdinta tulee siitä, että livetilanteessa orkesteri vie yleisön karismallaan ja energisyydellään flow-tilaan. Mikä tila se sitten on, se jää ainakin minulle arvoitukseksi. Itse kuvailisin biisiä kitaravetoiseksi poprockiksi ja todella hyvin tehdyksi sellaiseksi. Bändi on onnistunut nuoresta iästään huolimatta tekemään hyvin ammattimaisen ääninäytteen, jota on helppo kuunnella. Biisi on rakenteellisesti ja soundillisesti virheetön, hittihakuinen ja erittäin radioystävällinen tarttuvaa kertosäettään myöten. Pikkunätille radiopopille on varmasti yleisönsä, eikä minunlaiseni hevijunttikaan välttämättä kanavaa vaihda tämän ääressä, ainakaan välittömästi. Suomessa tehdään näin laadukasta kevytrockia aivan liian vähän. Siksi toivotankin Pulselle vilpittömästi tervemenoa Suomi-viihteen etulinjoille! Jään mielenkiinnolla odottamaan jatkoa.
Mainos päättyy
Last To Exist: “Broken Windows & Empty Playgrounds”
Mitä tapahtuu, kun metallimiehet alkavat soittaa punkia? Last To Exist näyttää. Mukavan luomut soundit ilahduttavat äänitteellä heti kärkeen. Rummut kuulostavat rummuilta, eikä muihinkaan soittimiin ole juuri keinotekoisia makeutusaineita lisätty. Tämän trendin soisin lisääntyvän roimasti kaikessa rockmusiikissa, jolloin paremmuuden ratkaisisi henkilö eikä kone. Seitsemän biisiä pitkä rypistys on juurikin sitä, mitä tapahtuu, kun metallimiehet sekoavat punkiin – onneksi hyvällä otteella. Kaksi syvästi rakastamaani genreä kohtaavat tyylikkäästi koko julkaisun mitan ilman älyttömiä notkahduksia. Soundimaailma on snadisti demomainen, mutta nyt se ei haittaa pätkääkään, vaan sopii vähintäänkin hienosti meininkiin. Yhtään siloisempi ote pilaisi koko jutun. Pientä nillitystä aiheuttaa laulajan hieman monotoninen tuleminen, joka sekin on genreen oikein laadukasta räyhäämistä. Tästä minä pidän, ja nimi meneekin vahvasti korvan taakse. Niin kuin ”You`re Nothing” -biisin lopussa sanotaan: ”SAATANA!”
Mainos päättyy
Ferry Is Closed: “Majesty”
Ilmeisesti Turun suunnalta ponnistava yhtye selventää olevansa muusikoiden erilaisten taustojen ansioista soundillisesti täysin omankaltaisensa poprock-orkesteri, jossa vokalisti heittää omat mausteensa sekaan rap-riimittelyllä. Ei ole. Ihan tavanomaista radiopoppia tässä väännetään, kuitenkin melko ansiokkaasti ja hyvällä meiningillä. Soundit ovat siistit, kuten genreen kuuluukin, ja kaikki on muutoinkin kohdillaan. Saatekirjeessä mainitaan lisäksi, että yhtyettä on “koutsattu” Rock Academyn toimesta. Uskallankin väittää, että juuri tässä on “vika”. Bändi kuulostaa tuotteelta, eikä bändiltä. Vika voi olla yhtä hyvin omassa päässäni, mutta silti biisistä puuttuu jonkinlainen sielukkuuden määritelmä, joka esimerkiksi Demonurkan avanneelta bändiltä löytyi. Älkää ymmärtäkö väärin: hyvin tämä on soitettu, laulettu ja viimeistelty. By all means, tsemppiä, kyllä tällekin faninsa on. Minulle tämä ei kuitenkaan toimi tarkoituksenmukaisesti.
Mainos päättyy
Nummirockin DEMO-kilpailussa festareiden lavalle kurkottelua jatkaa tällä kertaa Last To Exist! Jatkopaikka on ansaittu pitkälti kunniakkaasti keitetyllä sopalla, jossa instrumentit soivat ja asenne suorastaan roiskuu silmille. Hienoa, onnea!