Demonurkka vol. 121 (vk 4/2019)
Demonurkasta tervehdys! Täällä tappavan vaarallisen miesflunssan kourissa, urhea ja mitä nöyrin palvelijanne, viimeisillä voimillaan saattaa tietoon tuoreimmat ajatukset demoista, joita Kaaoszinen katakombeihin on lähetelty. Tällä kertaa tarjolla on monenlaista kamaa, joten ei kait siinä…Kuolemaa halveksuen, olkaa hyvät.
Callo “Earth a.m”
Mainos päättyy
Callo on porilainen kvartetti, joka sai alkunsa niin kuin monet muutkin muka hyvät ideat kaljahommien lomassa. Tällä kertaa ajatus on ollut kohtuu hyvä. “Earth a.m”-EP on äänitetty Maj Karma-hahmon, Häiriö Piirisen hellässä huomassa. Neljän veisun pituinen tuote sisältää laadukkaasti tehtyä musiikkia ja mikäli saatekirjeen kertomus melkoisen nopeasta ja suorasukaisesta työtavasta on totuudenmukainen, niin pipo päässäni nousee melko korkealle. Avaus “Over The Edge” alkaa hienolla basson pompottelulla ja luo hienon hypnoottisen fiiliksen. “Last Ones There” jatkaa samalla linjalla ehkä jopa liiaksikin samalla reseptillä keitetty “taikasieni keitos”. Onneksi kolmosbiisi “The Withered” jo rikkoo hieman kaavaa ja edustaa ihan kelpo jumitusjunttaamista. “Get Even” putoaa taas hiukan liiaksi samaan “himmaillaan värssyssä, lyödään kertsissa” kaavaan. Soundit on saatu väännettyä oikeinkin asiaan sopiviksi ja erikoismaininnan ansaitsee vokalisti, jonka laulussa on sävyä ja fiilistä jopa siihen asti, että hetkittäin tulee mieleen Layne Staley-vainaa. Henkilökohtainen toive, jos sellainen sallitaan, olisi kuulla orkesterilta vielä ehkä rehvakkaampaa/vauhdikkaampaa heavyrock tavaraa, sillä uskoisin, että metsään ei menisi sekään. HYVÄ!
Callo Facebookissa
Mainos päättyy
DEAFLOVE: “Hurricane/Unisex”
Oululainen bändi ilmoittaa genrekseen ilmeisesti melko uniikin laatikon nimeltä Unisex Pop. Kahden biisin julkaisu on kitaravetoista poppia puhtaimmillaan. Tuotos on laadultaan täysin pro-tasoinen ja valmis radioon vaikka heti ja on ihan kiikun kaakun, että tätä demoksi voisi kutsua. Julkaisun toinen biisi “Unisex” on mielestäni kaksikosta piirun parempi joskin on hetimiten todettava, että kummassakin niin sanottu tarttumapinta jää todella ohueksi. Bändillä olisi teoriassa ainekset tehdä todellinen korvamato tyyliin “Breakfast at Tiffanys”. Parin kuuntelukerran jälkeen vokalistin nasaali ääni alkaa ärsyttämään, vika varmaankin on minussa ja mieltymyksissäni eikä sinänsä tyyliin sopivassa taitavassa laulajassa. Voin helposti kuvitella tämän taustamusiikiksi tyttöjen kesäiselle sidukan ja valkkarin kostuttamalle roadtripille Provinssiin, tanssimaan avojaloin lämpöisessä juhannusyössä DEAFLOVEN tahtiin.
DEAFLOVE Facebookissa
Mainos päättyy
Fortified: “Spawn”
Modernia metallia tarjoilee biisin verran Fortified-nimeä totteleva rykmentti. “Spawn”-niminen starttaakin välittömästi, jopa niin välittömästi, että se saa aikaan allekirjoittaneessa pienen ärsytyksen. Miksi, en osaa sanoa, mutta korviin rävähtää kamalasti kaikkea heti ensi sekunnista lähtien ja se saa aikaan ähkyn, josta on vaikea päästä eroon biisin mittaan. Ihan kelpo metalriffittelyllä jatketaan biisiä kunnes tulee olo, että biisin on lyöty nyt ihan kaikki mitä laatikossa on. Olisikin mielenkiintoista kuulla bändin jatkosta, että kykenevätkö hahmot iskevämpään, tiiviimpään suoritukseen. Megalomania on termi, joka tulee mieleen väistämättä. Sitten noin neljän minuutin kohdalla suurimmat häiriötekijät häipyy lähes kokonaan kuvasta, joka taas tekee oudon tunteen, että unohtiko joku jotkut raidat mute-asentoon loppubiisin ajaksi, kunnes biisin avannut osuus palaa lopussa luureihin ja ähky palaa taas. Hiivatti kun bändi kypsyessään löytäisi tavan tehdä varsinaisen vasaralla naamaan-hitin tiivistämällä, niin tässä olisi aineksia vaikka ja mihin. Soiton- ja laulunlahjat heillä on, se on selviö, vanha totuus tässäkin lienee viisautta ottaa muistioon, josku vähemmän voi olla enemmän.
Nummirockin DEMO-kilpailussa jatkoon menee tällä kertaa Callo! Onnea matkaan kilvoitellessanne taivaspaikasta Nummirockin juhannusjytinöissä.
Mainos päättyy