Demonurkka vol. 137 (vk 46/2019)
Psykedeliaa! Demonurkka ottaa tällä kertaa teemakseen psykedelian, koska tässä vaiheessa vuotta pieni tajunnan laajentaminen on täysin paikallaan. Ruodinnassa kolmikko Refugees, Voodoo Bong ja Kantatie, jotka kukin tavallaan sukeltavat mielen syvempiin kerroksiin ja kaivavat sieltä kuultavaksemme kaikenlaista jännittävää.
Refugees – ”Please Kill Me”
Refugeesin ensimmäinen julkaisu ”Please Kill Me” liikkuu poppoon omien sanojen mukaan jossain punkin, psykedelian, popin ja rokin välimaastossa. Meininki on lopulta kohtalaisen klassista rockia, mutta juuri sopivalla mitalla tahallaan yli vetäistynä. Viiden biisin EP:n kappalevalikoima on peruslaadukasta kamaa, jossa on tarttuvuutta ja tunnistettava soundi. Samalla siihen on vangittu tiettyä ajattomuutta.
Mainos päättyy
Kenties parasta antia on aloitusbiisi ”Where Do We Go From Here”, joka edustaa kokonaisuuden mielikuvituksellisinta antia. Toinen helmi on tarttuva ”Upside Down”.
Mitään suunnattoman omaperäistä ei ole tarjolla, mutta menevää rokkia kyllä.
Mainos päättyy
Voodoo Bong – ”Ritual CVIII”
Tiukan metallisella otteella työhön käyvä Voodoo Bong sukeltaa psykedelian syvään päähän ja kaahaa menemään sopivalla raivolla. Omalaatuinen mikstuura stoneria, sludgea, grindcorea, thrashia ja psykedeliaa tekee kuuntelukokemuksesta jännittävän. On mahdotonta arvioida, mitä seuraavan kulman tai koukun takaa löytyy, ja silti kokonaisuus on bändillä hyppysissä.
Pörinän ja huudon upea synteesi tulee vastaan jo levyn kakkosbiisissä ”Final Man”. Sen lisäksi esimerkiksi ”Clown Killer” on piristävän elokuvallinen rymistely. Kaiken kaikkiaan levy seikkailee ennakkoluulottomuudessaan niin moneen suuntaan, että erityisen eheästä kokonaisuudesta ei välttämättä voida puhua. Se ei toisaalta ole suuri synti, sillä levy kantaa helposti läpi mittansa puuduttamatta tai eksyttämättä kuulijaa.
Mainos päättyy
Monella tapaa Voodoo Bong tuo mieleen meksikolaisen Brujerían, eikä se tietenkään ole millään muotoa huono asia.
Kantatie – ”Sungazer”
Mainos päättyy
”Sungazer” on maistiainen Kantatien tulevalta ”A Fool and the Occurrence” -pitkäsoitolta ja antaa odottaa hienoja asioita. Psykedelian ja stonerin makuista rokkia, joka ei pelkää tömistää vähän kliseistäkään tannerta. Yhden biisin perusteella on mahdotonta arvioida, kuinka pitkälle bändin juttu kantaa, eikä myöskään tule aivan selväksi, millainen bändin oma ääni itse asiassa on, mutta sitä ei käy kiistäminen, etteikö kappale olisi aivan hiton hyvä.
Kappale lainailee ja retroilee sopivasti olematta silti pastissi. Laulajan ääni vie mennessään. Biisi on lyhyt, iskevä ja potkii.
Mainos päättyy
Juuri kun olin menettämässä taas uskoani perinteisemmän rock-ilmaisun tuoreempiin yrittäjiin, iskee tämä bändikolmikko pöytään sellaiset setit, että ei auta kuin myöntää, että toimii se vain, saakeli. Samalla on äärimmäisen vaikea valita näistä voittajaa. Niin on silti tehtävä, joten laitettakoon näistä tuskallisen valinnan jälkeen jatkoon, kilpailemaan paikasta vuoden 2020 Nummirockiin, Kantatie!
Mikäli mielit yhtyeesi kanssa Demonurkan syyniin, tyrkkää demosi meille: http://kaaoszine.fi/demoupload/