Demonurkka vol. 139 (vk 48/2019)

Nyt on niin saatanan synkkä vuodenaika, että black metal on ilmeinen valinta marras-joulukuun vaihteen Demonurkan teemaksi. Valinta oli helppo myös siksi, ettei demovalikoimassa ole pulaa bläkkiksestä. Mustaa metallia taotaan näköjään pontevasti menemään. Arvioon valikoitui satunnaisehkolla otannalla kolmikko NihilZen, Viharukous ja Acid Sodomy.

NihilZen – ”Grand Deception”

NihilZenissä on ensituntumalta jännää industrial-vibaa. Paikoitellen mieleen tulee Nine Inch Nails ”With Teethin” aikoihin. Toisaalta soundissa on siellä, täällä vähän Impaled Nazareneakin, ja lisäksi ”Grand Deception” -biisissä on sen verran poppia mukana, että bläkkispuritaanit polttaisivat roviolla. Mutta niinhän bändi julistaakin: ”I was never born to live by the orthodox way!” Demonurkkaan ruodittavaksi lykätty biisi on kaiken kaikkiaan aika laadukas ja kiinnostava.

Kyseessä on kaksijäseninen progressiivinen bläkkisprojekti, jossa bläkkistä on aika ajoin mukana vain ajatusmaailmana ja mausteena. Kovasti kiinnostaa kuulla jatkossa lisää kamaa. NihilZen tuntuu surffailevan genreviidakossa aika vapautuneesti, ja jos tämän biisin kaltainen ennakkoluulottomuus jatkuu, niin uskaltaisin satsata pelimerkkejä poppoon varaan. Jos tyypit saavat haalittua ympärilleen bändin ja nousevat lavoille, niin keikan kuuleminen kiinnostaa kovasti.

Viharukous – ”Tuhoa & tuskaa”

Viharukous on sinällään osaavaa messuamista ja pörinää, mutta siitä on hankala saada otetta. Kunnes tullaan kappaleeseen ”Vihavaino”, joka onnistuu kuulostamaan kiinnostavalta, tuoreelta ja iskevältä mutta kumartaa silti samalla hienosti genren perinteille.

Olen tottunut yhdistämään Viharukouksen kaltaisen soundin itäiseen Eurooppaan ja pakko myöntää, että tämän tyyppistä kamaa on tehty siellä paremminkin. Viharukouksen konsepti on mainittua kappaletta lukuun ottamatta vielä hitusen hajallaan, eikä kuulijana oikein tiedä, mihin ollaan menossa. ”Outro” on äänimaisemakikkailua, jonka syvempi merkitys ei ehkä avaudu aivan täysin, mutta eihän sen aina tarvitsekaan. Bändi saakoon hapuilunsa anteeksi, sillä se yksi hyvä biisi on ihan helvetin hyvä ja muut sen verran lyhyitä, että ne kuuntelee.

Acid Sodomy – ”Kalman veteen”

Acid Sodomy julistaa soittavansa suomalaista raakaa bläkkistä, mutta alkutunnelmointiraita ”Jäätyneet temppelit” ”Kalman veteen” -EP:llä on enemmänkin eteerinen. Jumalasta puhutaan ja suden ulvontaa kuullaan, jotta saadaan pointti naulattua sisään oikein rautalangasta vääntäen.

Toinen biisi ”Langenneet” siirtää hommat sitten siihen raakaan paahtoon. Pakko myöntää, ettei biisi silti tempaa mukaansa. Konsepti hajoilee jotenkin käsiin, eikä laulaja vakuuta. ”Pirun uurna” on kiehtovampaa kamaa, mutta laulu pysyy edelleen vähän ongelmana. En tiedä, miten kaljametalliksi tämä on tarkoitettu, mutta tässä kaikessa on minulle vähän liikaa sellaista känniurpoilufolkin makua. Mustaa folkia voi tehdä monella tapaa, eikä tässä ole välttämättä valittu sitä parasta. Vasta ”Väen ääni” alkaa kuulostaa sellaiselta, että bändistä saa vähän otetta. Hyvää, yksinkertaista paahtoa ilman hölmöilyä. ”Tuonen tytär” vie meininkiä taas vähän tahattoman komiikan suuntaan, eikä EP:n viimeistelevä ”Pohjola” pelasta kovin paljoa. Acid Sodomylla on ansionsa ja potentiaalin kuulee, mutta konseptissa on vielä hiomista, että se kestäisi enemmän kuuntelua.

Tällä kertaa laitetaan jatkoon NihilZen kilpailemaan paikasta vuoden 2020 Nummirockiin. Se on bändikolmikosta selkeästi kypsin ja pisimmällä.

Mikäli mielit yhtyeesi kanssa Demonurkan syyniin, tyrkkää demosi meille: http://kaaoszine.fi/demoupload/