Demonurkka vol. 141 (vk 50/2019)
Lumisateisen, melankolisen ja häpeilemättömän romanttisen demonurkkasorvin äärestä terve! Jo viime viikolla oltiin kepeähköissä tunnelmissa, ja tänään pureudutaan suomeksi laulettuun rockiin. En tiettävästi ole ainut ihminen, jolle on kehittynyt melko mutkikas viha-rakkaussuhde suomirokkiin, joten sen pariin sukeltaminen on aina kiinnostavaa ja arvaamatonta. Katsotaan, miten käy, kun ruodittavaksi on valikoitunut kolmikko Lapiot, Kolme sanaa ja Arpia.
Lapiot – ”Mä näin sun kävelevän pois”
Kun lyriikat ja vokalisti ovat sillä tavoin kohdallaan kuin Lapioilla on, on valmis ottamaan vastaan aika monenlaista. Nimen perusteella odotin suoraan sanottuna täyttä roskaa. Luulin tarttuvani jonkinlaiseen suomirokin kliseisimmästä jätetunkiosta ammentavaan itseään ja olemassaoloaan anteeksipyyntelevään puuduttavuuteen. Bändin oma kuvailu, että musassa on poimittu vaikutteita esimerkiksi funkista, indierockista ja punkista, voi tarkoittaa ihan mitä vain.
Huoli osoittautuu turhaksi. Etenkin ”Mä näin sun kävelevän pois” -demon aloittava biisikaksikko ”Hopeaa korvissaan” ja nimibiisi ”Mä näin sun kävelevän pois” saavat rokkipoliisin nyökyttelemään erittäin hyväksyvästi. Funk ei tässä tarkoita sitä, että biisien monimutkaisuudesta tulee itse tarkoitus, indierock tässä ei tarkoita sitä, että oltaisiin käyty Spotifyn ”suosituimmat”-soittolista läpi ja tehty mahdollisimman trendikäs pastissi, eikä punk tarkoita tekosyytä laiskalle toteutukselle ja puutteelliselle soittotaidolle. Bändin oman määritelmän voi ottaa vakavasti, ilon kautta, ja se kuvaa musiikkia hyvin.
Kerrassaan hieno yllätys tämä demo.
Mainos päättyy
Kolme sanaa – ”Kaikki tääl palaa”
Demonurkkaan lähetetyn ”Kaikki tääl palaa” -biisin perusteella Kolme sanaa tekee enemmänkin soittolistahakuista poppia. Tyypit itse vakuuttavat, että tällaisen kombinaation bändiä ei Suomesta toista löydy, mutta niillä radiokanavilla, joita lapseni vaativat autossa kuunneltavan, on tämäntyyppistä kamaa runsaasti. En ole ihan varma, erottuuko Kolme sanaa edukseen niin merkittävällä tavalla, vaikkei biisissä sinänsä ole vikaa.
Kappaleen urbaani ja moderni taivaanrantojen maalailu on perusmiellyttävää kuultavaa, joka soljuu ohi korvien jättämättä mitään erityisen syvää jälkeä. Taitoa on sekä biisinteossa että tuotannossa, joten kyllä tällä bändillä epäilemättä on potentiaalia. Minä vain en kuulu kohderyhmään.
Rock on tätä nykyä lavea käsite, eikä liiallinen genrelokerointi ketään hyödytä. Silti herää ajatus, että lunastuuko bändin antama lupaus, jos he kutsuvat itseään rock-bändiksi. Sanoisin, että ei kovin hyvin.
Mainos päättyy
Arpia – ”Tuhat tuntii terapiaa”
Arpia on kolmikon puhdasoppisin suomirock-bänd,i ja tämä on sille sekä etu että haitta. Laulajassa on välillä Kauko Röyhkä -vibaa, mutta lyriikkalinja on paljon perinteisemmässä rakkauden kaipuussa. Rokkia soitetaan kuten suomalaisilla on ollut vuosikymmenten ajan tapana rokkia soittaa. Kulmaräkälöiden kulahtaneisiin baaritiskeihin pinttyneiden tuopinjälkien tuntu on vahva. Bändin nimi kuulostaa keskinkertaisen dekkarin henkilöhahmon sukunimeltä.
Mainos päättyy
”Valehtele mut onnelliseksi” on helmi, mutta muuten ”Tuhat tuntii terapiaa” tarjoilee lähinnä sellaisen ”ihan kiva” -tasolle jäävän kattauksen. Hyvä laulaja ja laatubiisejä, mutta ihan en vain saa otetta.
Se ilahduttava ajankohtaisuus lyriikoista löytyy, että hatullisista sitä itseään lauletaan. Paskansyöntiskenen kovimmat nimet Mikko Kärnä ja Jussi Halla-aho varmasti arvostavat!
Mainos päättyy
Paikasta vuoden 2020 Nummirockiin kisailee tällä kertaa aika selkein sävelin Lapiot. Lisäksi kaikille ihan saatanan hyvää joulua. Tämä oli minun osaltani vuoden viimeinen Demonurkka, joten nähdään ensi vuonna!
Mikäli mielit yhtyeesi kanssa Demonurkan syyniin, tyrkkää demosi meille: http://kaaoszine.fi/demoupload/