Demonurkka vol. 145 (vk 4/2020)

Kuolema! Kelataanpa vielä uudemman kerran läpi Demonurkkaan tulvinutta kuolemahevikattausta, koska siellä on mistä valita. Genre elää ja voi hyvin, vaikka lyriikoista voisi toisin päätellä. Tämän viikon murinat ja pörinät tarjoilevat ruodittavaksi Cannibal Forest, Surman suu ja Sanctuary of Hate.

Cannibal Forest – ”Hunger Never Ends”

Cannibal Forest luottaa tykittelyssään perusasioihin eikä kummempia kikkaile. Bändi paahtaa kovaa ja nopeasti ja välillä nojataan vähän Barathrumin kaltaisten känniurpobläkkistelyjenkin suuntaan. Kaikki on periaatteessa kohdallaan, mutta silti siitä on hitusen hankala saada otetta. Poppoo tuntuu esikois-EP:llään vielä hieman hakevan itseään ja ääntään.

Kappaleista ”Beast Is Fed” on jotenkin niin perusluotettavan ilahduttavaa death metalia, että sitä on pakko arvostaa. Muutkaan biisit eivät ole huonoja, mutta ne eivät toisaalta räjäytä galakseja. Vokalistin suoritus ei ole erityisen tasalaatuinen. Välillä se toimii kuin häkä, mutta välillä pallo tippuu.

Kyseessä on joka tapauksessa erittäin lupaava bändi.

https://www.facebook.com/surmansuu/

Surman Suu – ”Kunnallisteurastamo”

Suomenkielisenä death metal -orkesterina Surman suu on siitä epäkiitollisessa asemassa, että sitä on todella vaikea olla vertaamatta Sotajumalaan – etenkin, kun bändeissä on paljon samaa. Ja tässä vertailussa Surman Suu saa pahasti pataan. On toisaalta ilahduttavaa, että tehdään suomeksi, joten hyväksyn mielelläni. Eikä se silti tarkoita, etteikö bändi olisi hyvä.

Etenkin nimibiisi ”Kunnallisteurastamo” on kiehtova kauhuvaikutteinen ja tarinallinen ralli, joka vie mennessään. ”Kunnallisteurastamo” on jo nimenä sellainen, että se vie ajatukset johonkin arkiseen, mutta antaa sille synkeän ja vinksahtaneen tvistin. Sellaisista aineksista on keitetty kokoon monta hyvää biisiä. Niin nytkin.

Olen kuulevinani, että bändiltä löytyy omaakin ääntä. Eikä tämä ole mikään pastissi. Hyvää kamaa!

Sanctuary of Hate – ”Pure Hate”

Siinä missä kaksi edellistä bändiä tähtäävät puhdasoppisempaan deathiin, on Sanctuary of Hate selvästi melodisempaa kamaa. Melodisuudessa piilee myös se perusongelma, että skene alkaa suoraan sanottuna olla jo aika kylläinen melodeathista. On todella vaikea erottua joukosta merkittävällä tavalla edukseen, vaikka kaikki sinällään olisikin kohdallaan. Sanctuary of Hate ei esikois-EP:nsä perusteella nouse riittävästi massasta.

Kappaleista nostettakoon esiin ”Running Out Of Time”, jossa on sellaista riemukasta pomppumeininkiä, että se toimii livenä varmasti erittäin hyvin. Koskettimet tuovat biisiin hyvän lisän. Ehjä ja todella hyvin rakennettu biisi.

Surman Suu lähtee tästä kolmikosta jatkoon. Panoksena on paikka Nummirockin lavalla. Mikäli mielit yhtyeesi kanssa Demonurkan syyniin, tyrkkää demosi meille: http://kaaoszine.fi/demoupload/

Kommentoi julkaisua