Demonurkka vol. 147 (vk 6/2020)
Kevät etenee ja päivät pitenevät, joten kasvakoon myös biisien mitta! Otetaan Demonurkan pohdittavaksi tänä sunnuntaina proge. Valitusta kolmikosta jokainen kuvailee itseään tavalla tai toisella progressiiviseksi. Se voi tarkoittaa hyvin monenlaisia asioita, eikä kolmikko Sleeping at the Cinema, Cyborg Phenomenon ja Between Crossroads ole ihan kivutta yhteismitallinen. Tavallaan kiinnostava niistä on jokainen.
Sleeping at the Cinema – ”Field of Vision”
Mainos päättyy
Koskettimilla tuutataan kunnon retro- ja indiehenkinen lähtölaukaus Sleeping at the Cineman demolle ”Field of Vision”. Tultaessa lauluun alkaa alun loistofiilis vähän hävitä, mutta eipä tuomita vielä. Bändin lista vaikuttajistaan on pitkä (Yes, Genesis, King Crimson ja Rush, Porcupine Tree, Spock’s Beard, Dream Theater, Opeth), ja näitä kyllä selvästi kuulee seassa. Tämä on myös valitun kolmikon puhdasoppisin progepoppoo.
Progepensselillä maalaillaan antaumuksellisesti ja rohkeasti, ja vaikka ajoittain meinaavat biisit hiukan jumittaa, on todettava, että laulaja tässä on se ongelma. Ääni ja taito sinänsä riittävät, mutta kukkimaan eivät oikein pääse virtuositeetti eikä tulkinta. Välillä laulaja tuntuu melkein olevan muuten erinomaisen kappalerakenteen tukkona.
Progehan on oikeasti vaikea laji. Sille ominainen jumittelu ja kikkailu joko toimii tai ei toimi, eikä välimaastoa kauheasti ole. Jos proge ei iske, tulee sen kuuntelusta helposti melkoinen koettelemus. Tässä on asiat sikäli kohdallaan, että musa ei ole puuduttavaa ja sille antaa mielellää tilaisuuden. Laulupuolella vain riittää työstämistä.
Biiseista etenkin ”Stream” on todella hieno, sopivasti dramaattinen, välillä seesteisen tunnelmallinen ja läpi mittansa elokuvallinen melkein seitsemänminuuttinen. Ja siis kyllä, kappale on instrumentaali.
Cyborg Phenomenon – ”Master of Ghosts”
Mainos päättyy
”Master of Ghostsista” ei oikein saa otetta. Kuulijalle ei anneta oikein mitään konkreettista mihin tarttua, kun yrittää selvittää, että mitä tässä oikein kuuntelee ja miksi. Soundimaailma on ihan kiinnostavalla ysäri-industrialiin viittavalla tavalla synkeän urbaani, mutta lyhyt ja hahmottumaton kappale jää taustameluksi, jossa progressiivisuus määrittyy lähinnä epämääräisyydeksi ja suunnan puutteeksi. Biisintekijällä – kyseessä on yhden miehen yhtye – on varmasti suuri visio, mutta minä en löydä sitä lainkaan. Tulkinnan avain jää antamatta kuulijalle.
Between Crossroads – ”Light/Emerald City”
Between Crossroads on melodeathia hallitun taidokkaalla, mutta hyvin hillityllä progevivahteella. Välillä kumarretaan jopa vähän doomin suuntaan. Laulaja puolestaan kirkuu, murisee ja rääkyy kohtalaisen vivahteikkaasti ja tuo välillä vahvasti mieleen perinteikkään suomalaisen känniurpobläkkiksen tyyliin Barathrum. Sehän on ihan ookoo. Toisaalta eeppisehkö, mutta tyylikäs maalailu tuo välillä vahvasti mieleen ”Mandylionin” aikaisen The Gatheringin. Sekin on erittäin ookoo!
Kaiken kaikkiaan tästä muodostuu aika hieno soppa. ”Light/Emerald City” on ensisinkku bändin tänä vuonna ilmestyväksi ilmoitetulta pitkäsoitolta. Biisi antaa lupauksen siitä, että sieltä Meri-Lapista saatetaan pullauttaa maailmaan aika hieno esikoinen.
Kappale on hyvin rakennettu ja kantaa helposti kuuden ja puolen minuutin mittansa hajoamatta tai kuulijaa eksyttämättä. Todella hienoa työtä!
Mainos päättyy
Kyllä näistä nyt Between Crossroads pistetään jatkoon ilman suurempaa valinnanvaikeutta. He kisaavat paikasta Nummirockin 2020 lavalla.
Mikäli mielit yhtyeesi kanssa Demonurkan syyniin, tyrkkää demosi meille: http://kaaoszine.fi/demoupload/