Demonurkka vol. 149 (vk 8/2020)

Tästä tulikin Demonurkassa pop-sunnuntai. Pahoittelut puritaaneille, mutta jos tätä nykyä Antti Tuisku on paljon keskimääräistä hevibändiä provosoivampi ja kuohuttavampi artisti, niin tämäkin menköön! Eli tänään pohdinnassa kolme tavalla tai toisella pop-estetiikasta ja tematiikasta ammentavaa orkesteria Enne, Scarlett Breaks ja SANTE. Bändeistä mikään ei ole puhtaasti poppia eivätkä määrittele itseään popiksi. Pop-vivahteet kuulen ihan omassa päässäni. Joskus – mutta eivät tosiaankaan aina – ne pop-sävyt ovat rockin ja metallin parissa erittäin hyvä asia.

Enne – ”Vieroitusoireita”

”Vieroitusoireita” on groovaavaa pop-rockia, jossa mennään klassisimmasta klassisimpaan teemaan lyriikoissa eli rakkauden synkempiin vivahteisiin. Biisi ei ole välttämättä omaperäinen, mutta eihän se sinänsä haittaa. Hyvää soittoa ja laulajalla on hallussa niin taito, ääni kuin tulkintakin. Biisi on lyhyt, alle kolmen minuutin, joten se kantaa mittansa tehokkaasti.

Enne tuo hiukan mieleen jonkin konservatorion opiskelijoiden bändiviritelmän, jossa asiat tehdään oikein ja taidolla, mutta sielua ei välttämättä niinkään ole. Tällaista tuomiota on toisaalta mahdoton antaa kuulematta bändiä livenä, joten jätettäköön omaan arvoonsa. Biisi on hyvä!

Scarlett Breaks – ”Hide and Seek”

Kutsukaa ikälopuksi, mutta kyllä Scarlett Breaksin kevyt rock lähinnä Tiktakilta kuulostaa sekä hyvässä että pahassa. ”Hide and Seek” tuo voimakkaan tuulahduksen tämän vuosituhannen ensimmäisen vuosikymmenen alkupuolelta Tiktakeineen, Indicoineen, Evanescenceineen ja telkkarista tulevine ”Buffy, vampyyrintappajineen”. Ikävä kyllä biisi jää hitusen puolitiehen, vaikkei sitä millään tapaa voi huonoksi sanoa. Tällaista vain on tehty niin paljon, että ei tämä tarpeeksi erotu massasta. Ikävänä lisävivahteena on laulajan heikohko englannin kielen ääntäminen.

SANTE – ”Nää biisit ei oo susta”

Viipyilevä ja pehmeäsoundinen pop-meininki yhden miehen projektin SANTEN demolla ”Nää biisit ei oo susta” vaeltelee jossain syvällisen indiefiilistelyn ja pinnallisemman pop-iskevyyden välimaastoissa. Laadukkaat, vaikkakin aika kapealla alueella seikkailevat lyriikat ja huolellisesti ajatellut rakenteet tekevät tästä helppoa sisäistettävää. Konsepti toimii melkoisen hyvin, mutta vielä on vaikea sanoa, kuinka paljon kuuntelua se lopulta kestää. Demon parhaimmistoa on ”Tää on sairasta”, mutta myös ”Sä” toimii tässä kontekstissa hitusen hätkähdyttäviksi muodostuvine sanoituksineen. Luulen, että SANTE on Minä ja Ville Ahosensa kuunnellut.

Tavallaan näistä jokainen ansaitsisi jatkopaikan, mutta koska pelin henki on armoton ja yksi on valittava, niin tällä kertaa se on Enne. ”Vieroitusoireita” siivittää poppoon kamppailemaan paikasta Nummirockin 2020 lavalla.

Mikäli mielit yhtyeesi kanssa Demonurkan syyniin, tyrkkää demosi meille: http://kaaoszine.fi/demoupload/