Demonurkka vol. 36 (vko 40/2016)
Ilmojen kylmetessä ja auringonvalon kadotessa on hyvää aikaa upottaa kätensä syvälle demolaariin ja kaivaa esiin uutta musiikkia ihmeteltäväksi. Koska arvostelijan olotila on yhtä pirteä kuin ulkona oleva sää, ovat tämänkertaiset Demonurkan kokelaatkin vähän synkempiä, joskin vain sanoitustensa puolesta. Tämän viikon bändeiksi valikoituivat Mustajoki, Väärä Vala ja Aro, joilta kaikilta on valittu yksi biisi teille esiteltäväksi. Kuten tapoihin kuuluu, yksi bändistä kruunataan ”Demonurkan synkimmäksi” ja se pääsee tulevaisuudessa kilpailemaan erinäisistä palkinnoista. Joten piilottakaa kaikki teräaseet, nyt on aika ahdistua!
Kuopion suunnalta ponnistava bändi soittaa synkkää rockmusiikkia, jossa on vaikutteita niin garagepunkista kuin pop-musiikistakin. Naislaululla valjastettu bändi onnistuu kyllä iskemään melankoliakytkimeen synkillä sanoituksillaan ja vallan mukavan rokkaavalla otteella. Sanoituspuoli on bändillä hyvin kasassa, ja soitto tuntuu kulkevan mainiosti. Mustanjoen poljento on kuin tehty kuunneltavaksi c-kasetilta samalla, kun ajaa vanhalla Nissanilla sateisia Savon teitä. ”Korppi”-EP:n nimikkoraita miellytti arvostelijan korvaa eniten varsin tarttuvan kertosäkeensä ansiosta. Kappaleessa myös yhdistyy bändin kaksi erilaista puolta. Toinen vahva esitys on levyn avaava ”Harmaa”, joka jäi korvamadoksi useammaksi päiväksi.
Tinkimätöntä rockmusiikkia ja kaurismäkimäistä synkkyyttä tarjoilee Väärä Vala Oulusta. Bändissä on jotain todella tarttuvaa ja nerokasta. Tänä vuonna julkaista ”Palasina”-sinkku kuulostaa aivan siltä, kuin se olisi tehty 80-luvun loppupuolella. Itselleni tulevat mieleen hyvin vahvat Mana Mana -vivahteet bändin hieman progressiivisesta lähestymisestä ja monotonisesta laulajasta. Alkuun kappale tuntui jopa hieman tylsältä, mutta parin kuuntelun jälkeen pääsin kunnolla sisälle kappaleeseen ja bändin ulosantiin. Sanoistuspuoli on täyttä rautaa ja kitarointi iskee päin näköä. Kun bändiä kuuntelee, tulee nostalginen ja ahdistunut olo. Biisivalinta oli nyt helppo, sillä sinkulla on vain yksi biisi.
Aro soittaa musiikkia sielunpimeydestä. Siinäpä mainoslause, joka ei paljon muuta vaadi. Tämä joensuulainen pari vuotta vanhan orkesteri soittaa kokeellista ja tunnelmallista rokkia, joka uskaltaa kuulostaa omalta itseltään. Aro vierailee välillä hyvinkin raskaissa vesissä, mutta palaa lopulta takaisin tunnelmoivaan soittoon. Bändin viimeisin ”Valossa”-demo sisältää vain neljä biisiä, mutta kellottaa lähes tunnin verran tunnelmallista musiikkia. Aron musiikkissa on jotain hypnoottista, ja varsinkin syntikat tuovat hyvin aaveimaista tunnelmaa biiseihin. Ei mitään hyvänolon musiikkia missään nimessä ja varmasti monille liiankin taiteellista, mutta jotenkin tämä toimii, kun kävelee syksyisiä katuja pitkin. Aron synkkyys ei tule niinkään sanoituksista vaan kokonaisuudesta. Kappalevalinta oli hyvin vaikea, mutta lopulta valitsen biisin ”Pisarat”, jonka meno on jotenkin todella häiritsevää.
Piinaavan ja ahdistavan pohdinnan jälkeen viikon voittajaksi nousi: Väärä Vala.
Jos haluat demosi demonurkan ruodittavaksi, löytyvät ohjeet täältä:
http://kaaoszine.fi/demoupload/
Kirjoittanut: Janne Partanen