Demonurkka vol. 5 (vk 48/2015)

Demonurkka 2015Rockmusiikin ja räpin yhdistäminen on syntistä touhua. Populaarimusiikin historia tarjoaa kattauksen erinomaisia onnistumisia tältä musiikin saralta. Kun Aerosmith ja Run-D.M.C. yhdistivät voimansa vuonna 1986 levyttäessään Aerosmithin ”Walk This Way”n  uudestaan, tulos oli komea. Vaikka eihän kukaan siitä biisistä muista mitään muuta kuin Steven Tylerin kertsikiekaisut. Anthrax ja Public Enemy taas puolestaan coveroivat jälkimmäistä vuonna 1991. 90 -luku ja 2000 -luvun alkupuoli toi nu-metalin, raprockin, ja rapcoren suuremman yleisön tietoisuuteen. Aina Fred Durstin nasaalisesta uhoamisesta Jonathan Davisin nasaaliseen uhoamiseen. No vitsi vitsinä, uusi genre syntyi 90 -luvulla ja sen hedelmiä saamme poimia tässä demonurkassa.

Kuten ennenkin viikon paras soitetaan Quake The Earthista tutuksi tulleen Aki Häkkisen toimesta Pääkallopaikka -ohjelmassa Radio Autereen taajuudella. Ohjelmaa voit kuunnella maanantaisin klo. 10-11.

 

– Promo 2015

pittiharka_frontNeljän miehen Pittihärkä pyörähtää taajuudellemme Ruskosta. Hard rockia ja räppiä yhdistelevä bändi pitää halvasta alkoholista ja on sen parissa viettänyt aikaa vuodesta 2012 asti. Debyyttilevykin on jo bändillä äänitettynä, mutta arvosteluumme on saapunut Promo 2015 -nimeä kantava demolevy. Pittihärän biisien sisältö on juuri sitä mitä voi kuvitellakin: juuri puberteetin saavuttaneiden sällien junttimöyhötystä siitä miten kivaa ryyppääminen on. Tosiasia on myös se, että bändin soitossa ja asenteessa ei ole mitään vikaa. Pittihärkä ei kyllä häpeä yhtään sitä mitä se on. Kaikkein häpeilemättömin biisi on minun mielestäni kappale ”70/30 mukis” . 

https://www.facebook.com/Pittiharka/

RKM1Nop

 

 

– Generation Y

Nelihenkinen teräsmiespoppoo saapuu Oulusta. Soittajilla on pitkä historia takanaan erilaisista kokoonpanoista Oulun seudulla, ja Clark Kent Job on ollut pystyssä vuodesta 2014. EP ”Generation Y” julkaistiin elokuussa kuluvaa vuotta. CKJ on tutunkuuloista peruskauraa. Soitto sujuu ja laulaja kuulostaa siltä, että voisi uskoa bändin tulevan rapakon takaa. EP:n heikkous on se, että kaikki biisit kuulostavat Papa Roach -slovarilta. Oli siis vaikea valita EP:n viidestä biisistä se, joka ansaitsee erityismaininnan. Harkinnan jälkeen päädyin EP:n päättävään biisiin ”Strangers” . Biisiä on mielenkiintoista kuunnella, sillä siihen on asetettu vaihtuvia elementtejä, kuitenkaan sortumatta turhan kikkailun puolelle.

https://www.facebook.com/clarkkentjob

 

– Änkkäri

Tämä turkulainen nelikko lähetti keväällä yhden biisin demon. Bändi kuvailee ainakin tämän biisin tyyliä rapcoreksi. Kaikuja 90-luvun alku- ja keskipuolen bändeistä kuuluu musiikissa. Tosin pienen googlettelun jälkeen selvisi, että bändi ei viihdy vain yhden genren orjana, vaan yhdistelee musiikissaan muitakin tyylilajeja ja on ihan oikeasti sellainen nykypäivän räppipoppoo, mistä hipsterinuoret tykkää. ”Änkkäri” ansaitsee kuitenkin maininnan, sillä se on aika hyvä biisi. Kertoo siitä, miten ylenpalttinen kuluttaminen on turhaa hommaa. Parasta biisissä ovat kuitenkin kitara- ja bassoriffit. Kun hipsterit ikääntyvät ja hylkäävät bändin, niin suosittelen kokoonpanolle paluuta sähkökitaran pariin, koska se homma ainakin toimii.

https://www.facebook.com/Mursusikari/

 

Oli todella vaikea päättää tämän viikon voittaja. Jokainen bändi oli tehnyt hyvän biisin omista lähtökohdistaan. Lähtökohdat olivat vaan niin erilaiset, että vertaileminen oli haasteellista. MursuSikarilla näyttäisi jo olevan jonkin verran suosiota ennestään ja Pittihärkä on bändi, josta nauttiminen vaatii rennon kaljoitteluasenteen. Valitsin siis voittajaksi Clark Kent Jobin biisin ”Strangers”CKJ on bändi, jolla on lähitulevaisuudessa mahdollisuus lyödä läpi ja saada kuvansa teinityttöjen seinille.

Lähettäkää demonne jatkossakin samaan tuttuun osoitteeseen: http://kaaoszine.fi/demoupload/

 

Kommentoi julkaisua