Demonurkka vol. 60 (vk 14/2017)
Kevät tekee jo vauhdilla tuloaan, ja kelien valoistuessa on enemmän intoa ja virtaa. Tämän kaiken energian voi käyttää vaikka musiikin kuunteluun, joten tässä teille taas kolme bändiä, joiden tuotoksista valitsen parhaimman. Olkaa hyvät: Koirapoika, KALLOT ja Vergil!
Koirapoika – Maailmanvaltias
Elektronisilla vaikutteilla kyllästetty alternative rock -bändi Koirapoika sotkee kivasti genrerajoja, ja kutittelee arvostelijan korvia useammasta eri kulmasta. Biisi alkaa hyvin goottirockahtavalla menolla, mutta kasvaa nopeasti aika jämäkäksi metallibiisiksi. Vaikka genret vaihtelevat lennosta, on paketti yllättävän tiukasti kasassa, ja kappaleessa on pirun paljon järkeä. Aavemainen vokalisointi saa huutolaulun seurakseen, ja kitarat räväyttävät isommat säröt päälle kertosäkeeseen. Hyvin omaperäisen kuuloinen bändi, vaikka nimi antoikin odottaa Stam1na-plagiaatiota. On mielenkiintoista kuulla, saako bändi tulevaisuudessa pidettyä muissa biiseissä narut käsissään.
KALLOT – Helvetissä (sut nähdä saan)
Kalmopunkkia olisi tarjolla KALLOT-yhtyeeltä, jonka tummanpuhuvan punkin voisi sanoa olevan sekoitus Misfits-, Ramones-, ja Musta Paraati -yhtyeitä. Hyvin erikoista menoa on siis tarjolla. Bändin soundissa on jotain todella hämärää. Soundit ja vokalistin hiukan monotoninen soundi ovat kuin suoraan 80-luvulta. Sanoitukset nyökkäävät Misfitsin suuntaan, ja kappaleista on aistittavissa sopiva ”röyhkeys”, eli tehdään semmoista musiikkia kuin halutaan, ihan sama mitä muut ovat mieltä. Vain pari minuuttia kestävä ”Helvetissä (sut nähdä saan)” jumittui päähän soimaan useamman päivän ajaksi ensimmäisellä kuuntelulla, joten jotain pojat tekevät oikein. KALLOT on vallan mainio uusi tulokas!
Vergil – Nation Of Ägräs
Viimeinen bändimme ponnistaa ihmisten tietoisuuteen Riihimäeltä. Tyylilajina on goottirock-vaikutteinen dark rock. Vergil aloitti uransa jo 1998, ja takana on muutama ulkomaan julkaisu, mutta ura ei ole lähtenyt haluttuun nousuun. Bändin viimeisin tuotos ”Bright As Shadow” sisältää neljä biisiä jykevästi soitettua goottirockia. Vergil erottuu virkaveljistään jämäkän vokalistinsa turvin, jonka kaikkea potentiaalia ei ehkä kuitenkaan osata ottaa käyttöön. Miehen ”pappimainen” hoilaus toimii pirun hyvin bändin musiikkiin. Musiikillisesti poljento on hyvin ”suomalaisen” kuuloista, vähän räväkämpää kuin virkaveljiensä teokset, ja sopivan eeppistä. Bändi on ehkä jumittunut liikaa 90-luvun maisemiin, ja kaipaisi jonkun modernin piristysruiskeen vaikkapa koneiden puolelle, sillä potentiaalia Vergilissä on todella paljon. Bändin parasta antia EP:llä on ”Nation Of Ägräs”, jossa vokalisti osoittaa kaapin paikan ja meno on muutenkin sopivan eeppistä. Tätä lisää!
Voiton vie KALLOT! Todella jämäkkää ja omalaatuisen kuuloista menoa. Suuret onnittelut bändille, ja todellakin tutustumisen arvoinen bändi.
Kirjoitanut: Janne Partanen