Demonurkka vol. 62 (vk 16/2017)
Kevään kynnyksellä Demonurkan rovio palaa entistä kirkkaampana, sillä kevät on demobändien luvattua aikaa. Uusia kuunneltavia teoksia satelee postilaatikkoon lisää tasaisen tappavalla tahdilla. Tässä vaiheessa onkin hyvä muistuttaa arvon demojen lähettäjiä muutamasta pikkujutusta jotka helpottavat Demonurkan toimitusta. On suositeltavaa että paketin mukaan laitetaan aina jotain tietoa bändistä, promokuva tai kansikuva, kaikki julkaisulla tulevat biisit selkeästi nimettynä ja mukaan kannattaa liittää kaikki bändille tärkeät linkit. Mitä helpommaksi teet Demonurkan toiminnan, sen paremmalla tuulella on Demosedät. No mutta nyt asiaan! Tällä viikolla ihmetellään suomirockin erilaisia olomuotoja ja yhden biisin arvosteltavaksi lähettäneitä bändejä. Arvostelussa Wirtapiikki, Ahava ja Kulahtanut Villi.
Kulahtanut Villi – Eulerin Polku
Konstikasta rock-musiikkia tahkoava Kulahtanut Villi on julkaissut juuri ensimmäisen biisinsä ja se saa nyt arvostelun. Huonosta huumorintajusta huolimatta Tampereen pojat ovat saaneet nauhalle sangen mielenkiintoisen kuuloisen biisin, jota kuunnellessa ”hittimittari” vilkuttaa punaista. Sopivasti kieroontunutta, hyvin soitettua ja asiansa osaava vokalisti tahdittaa biisiä, jonka kertosäe jäi kertaheitolla päähän soimaan. Hieman vanhempaa FM2000 tuotantoa muistuttava biisi, kun vielä sisältää tarttuvat sanoitukset on kasassa kappale, jolle toivoisi mahdollisimman paljon radiosoittoa.
Wirtapiikki – Asconan Rämä
Roadtrip-henkeä olisi tarjolla Wirtapiikki-yhtyeen toimesta, joka aloitti uransa cover-keikkoja soittavana bändinä. Omat biisit veivät kumminkin voiton ja sinänsä ihan hyvä niin, sillä ihan menevän rockbiisin on jätkät saaneet aikaan. Tyylisuunnan kliseet on valjastettu kivasti mukaan ja kappale oikein vaatii kylmää olutta, kuumaa tietä ja roadtrippiä. Soundit surisee kivasti ja jokainen ukko hoitaa tonttinsa hyvin. Simppeliä ja tutun turvallista rokkia.
Ahava – Kylmälle Kamaralle
Mainos päättyy
Kaatuneet heinäladot, tyhjentynyt maaseutu, ahavoituneen työmiehen kasvot ja kaikki mikä on suomalaisuutta parhaimmillaan. Ahava ottaa vaikutteensa noista asioista ja kääriin sen melodisen rockin ympärille, josta voi haistaa jopa hiukan pelimanniperinteitä. Varsinkin säkeiden laulumelodiat on kuin suoraan Nypykät-yhtyeen tuotannosta. Kertosäkeessä runnotaan sitten vähän jämäkämmin ja c-osassa runnotaan jo yllättävän raskaasti. Hyvin hämmentävä biisi, joka ensin ärsytti todella paljon, mutta lopulta on aika nerokas teos.
Tämän viikon voittaja on bändi, jonka en uskonut olevan näinkin laadukas, joka todistaa, että ei nimi bändiä pahenna, jos ei bändi nimeä. Kulahtanut Villi vie voiton hittiainesta olevalla kertosäkeellään.
Kirjoittanut: Janne Partanen