Demonurkka vol. 75 (vk 40/2017)
Tällä viikolla Demonurkka ei päästä arvostelijan retkua helpolla, sillä aiheena on progressiiviset bändit. Vaikka kauhu meinaa riipiä selkäpiitä pitkin, olen valmiina taistoon! Arvostelussa Late Acid Cane, Egokills ja Moise.
Late Acid Cane – The Drop
Kuopion suunnalta kuuluu kummia ja outoja ääniä. Mystisesti nimetty Late Acid Cane on päättänyt kolistella modernin musiikin rajoja ja ryhtynyt tekemään jotakin omalaatuista. Päälle kymmenen vuoden kypsyttelyn tuloksena on ensimmäinen demo, jonka kolmesta biisistä ”The Drop” iski eniten arvostelijan sydämeen. Homman ideana on progressiivinen stoner rock, jossa matalalla louhivat kitarat jyräävät jämäkästi, ja vokalistin omaperäinen tulkinta luo mielenkiintoisen yhtälön, mitä jäin ensimmäisellä kerralla vain hölmönä kuuntelemaan. Kitaroinnin ohessa äänihuuliaan rääkkäävä Sakari Ruokolainen omaa vallan erikoisen, hiukan monotonisen mutta korkean äänen, joka erottuu kivasti bändin muuten matalasta myrinästä. Bändi poukkoilee sujuvasti genrestä toiseen ja on selvää, että bändissä vaikuttaa neljä todella lahjakasta kaveria. Kivan hypnoottista, omaperäistä ja rohkeaa musikkia.
Mainos päättyy
Egokills – Nibiru
Egokills kertoo olevansa maailman ”eniten hipein bändi tuplabasareilla”, mikä onkin vallan mainio ja kuvaava nimitys bändille. Groovaavat riffit vaihtuvat lennosta melodisiin kertosäkeisiin, kunnes ne vaihtuvat taas samalla vauhdilla progressiivisempaan kitarointiin. Bändin poljennasta tulee mieleen 90-luvun jenkkibändien kokeellisempi osasto, ja varsinkin vanhempi Korn ja Disturbed. ”Nibiru” on komean videon omaava sinkkujulkaisu tulevalta täyspitkältä levyltä. Egokills on niitä bändejä, joita kuunnellessa tulee väkisin hyvälle tuulelle, ja jotka ovat harvassa etenkin Suomessa. Vaikka ”hipit käyttäväkin takaovea”, kannattaa tämän porukan materiaaliin tutustua.
Mainos päättyy
Moise – Vast
Bändi kuvaa musiikkinsa vaeltelevan post-metal, post-rock, ambient, kraut ja alternative -välimaastoissa, joten luvassa on sangen omaperäistä matskua. No joo… Outoa, omalaatuista, mutta pirun hypnoottista Moise-yhtyeen tuotanto on. Instrumentaalit kappaleet ovat jostain omasta ulottuvuudestaan, ja niitä kuunnellessa ajatusvirta nousee korkeampiin sfääreihin. Yli kymmenminuuttinen ”Vast” on hyvä esimerkki bändin nerouden ja hulluuden välissä taiteilevasta musiikista. Pakko varoittaa, että Moise vaati tietyn mielentilan, jotta siitä pystyy kunnolla nauttimaan. Itselläni se toimi vallan mainiosti krapulaisen aivon taltuttajana. Kunhan saan kuolan pyyhittyä poskeltani, taidan mennä pihalle seisomaan sateeseen.
Mainos päättyy
Loppuun asti selvittiin hengissä ja on aika valita listan paras bändi. Pitkän vertailun ja arpomisen jälkeen voittajaksi nousee Late Acid Cane, jonka biisi vain jäi päähän soimaan tiukimmin. Hienoa, jätkät, teillä on mahdollisuus päästä soittamaan ensi kesän Nummirockiin!
Ai, onko sullakin demo? Lähetä se Demonurkan ihmeteltäväksi.
http://kaaoszine.fi/demoupload/
