Départe – Failure, Subside

”Failure, Subside” on kunnianhimoinen ja taidolla tehty levy, joka on kokonaisuutena tukeva ja ehjä. Australialaisen Départen esikoispitkäsoitto muodostaa blastbeateillaan ja päälle kaatuvilla kitaravalleillaan maalailevan, raskaan, tiheän ja valloittavan äänimaton, jossa musiikki on tehty kokonaisuuden ehdoilla hyvin tinkimättömään tapaan. Debyytiksi tuotos on poikkeuksellisen kypsä.

Yksittäisiä koukkuja tai kosiskelua ei biiseissä ole. Mistään hiteistä ei voi puhua ja levyä saa kuunnella ahkerasti, ennen kuin yksittäisten biisien ominaisluonne alkaa lainkaan hahmottua. Tähän vaikuttaa jo sekin, että biisit ovat pitkähköjä. Laveammalla pensselillä ja pitemmällä kaarella maalailu sopiikin bändille hyvin. Kymmenen minuutin mittainen ”Wither” ja yli 11-minuuttinen ”Ruin” ovat levyn parhaimmistoa. Niiden tasolle tosin kipuaa myös lyhyemmästä päästä oleva alle seitsemän minuutin mittainen ”Vessel”, eikä biisejä ole levyllä kuin seitsemän. Voi huoleti sanoa, että kyseessä on hyvin tasalaatuinen kokonaisuus.

Ambient black metaliksi tai post black metaliksi määrittyvä musiikki on tyylilleen uskollista. Ei siis mitään vanhaa liittoa. Ote on moderni. Ilkeämielisempi voisi sanoa, että vähän hipsterimetallin puolelle lipsahdetaan, mutta sellaista itsetietoista, ironista tai genren kliseillä leikittelevää otetta ei bändillä ole, että syyte olisi kunnolla oikeutettu. Bändi ei leiki eikä kikkaile, eikä sitä voi kovin kokeilevaksi sanoa. Palikat ovat tuttuja, mutta ne järjestellään huolellisesti ja taidokkaasti.

Se, mitä sta ei millään tavalla tule mieleen, on Australia. Musiikissa ei ensituntumalla ole oikeastaan mitään, mikä assosiaatiotasolla kytkeytyisi käsitykseeni Australiasta tai australialaisista. Jonkinlainen karikatyyri australialaisesta bläkkiksestä olisi konsepti, jolla saisi musiikkilehdistössä, zineissä ja blogeissa huomiota, mutta se ei ole tämän bändin juttu. Visio tuntuu olevan täsmällinen, ja bändi seuraa sitä.

Laulaja kirkumurisee tyylikkästi – ei eläimellisen alkuvoimaisesti vaan nimenomaan tietoisen tyylikkäästi. Siitä voi olla monta mieltä, mutta tässä se toimii. Puhdasta laulua on mukana harkitusti. ”Failure, Subsidella” on kohtia, jotka tuovat mieleen amerikkalaisen black metalin tyylikeinoja lainailevan kenkientuijottelubändi Deafheavenin. Départe on silti paljon selkeämmin black metaliksi määrittyvä bändi, ja siinä missä Deafheaven etenkin varhaisemmassa tuotannossaan nojaa varsin suoraan lainaten norjalaisiin genren kulmakiviin, tekevät australialaiset tiukemmin omaa juttuaan.

Départe tekee älykästä metallia, jonka kuunteleminen vaatii vähän paneutumista. Samalla se on sillä tavalla vaativa kokonaisuus, että ihan jokaiseen tilanteeseen sitä ei halua ottaa kuunteluun. Lisäksi siitä on vaikea poimia lyhyempiä palasia nautittavaksi. ”Failure, Subside” on melko selkeästi kokonaistaideteos, joka on imaistava kerralla ja sellaisenaan. Kaikki tämä tekee sen, että on virittäydyttävä tietynlaiseen otolliseen mielentilaan, jotta kuuntelemisesta tulee yhtään mitään.

Esimerkiksi yksin autoillessa tällainen sopii edessä kuluvan tien ja omien ajatusten ääniraidaksi todella hyvin.

8/10

Kappalelistaus:
1. Seas of Glass
2. Ashes in Bloom
3. Wither
4. Grief Echoes (Golden Scars)
5. Mara’s Choir
6. Vessel
7. Ruin

Kirjoittaja: Pasi Huttunen

Kommentoi julkaisua