Opeth. Siinä osuvin sana kuvaamaan niin ikään ruotsalaisen Descendin toista täyspitkää. Mittaa järkäleellä on hippusen vajaan tunnin verran, biisien keskipituus huitelee yli seitsemässä minuutissa ja yleisilme progeilee niin tahtilajien, teknisen taituruuden, kuin sovitusratkaisujenkin puolesta suuntaan, jos toiseenkin. Laulusolisti Nima Farhadian tulkitsee vakuuttavasti sekä alarekisterin murinat, astetta korkeammalta vedetyt rääkynät, että ajoittaiset puhtaat puheosuudet. Kappaleista löytyy sopivassa suhteessa death metallin armottomuutta ja maalailevampaa, usein akustista osastoa.

Progressiivinen kuolometalli on – tai ainakin oli – mielikuvissani vyöhyke, jossa joko onnistuu täydellisesti tai haaksirikkoutuu surkeasti. Tämän vuoksi “Wither” hämmentää, sillä kyseessä on lievästä kasvottomuudesta huolimatta harvinaisen hyvin kuuntelua kestävä platta. Alkupuolen raidoista “In Hours of Despair” miellyttää mustavalkoisine kontrasteineen eniten, ja kappale kasvaakin loppua kohti varsin äkäiseksi tulitukseksi upean groovensa ja heleän outronsa myötä. Levyn lyhyin varsinainen veto “Severance” puolestaan jää pienoiseksi soitinmasturbaatioksi, vaikka erityisesti ilmiömäinen rumpuosasto komealta kalskahtaakin. Varsinainen ilonaihe on kuitenkin albumin elinkaari: palikat on osattu kasata oikein päin ja oikeaan paikkaan, sillä introvälikkeen jälkeinen “Diabolic” ja 12-minuuttinen päätöseepos “Sundown” ovat epäilemättä levyn helmet upeine sävellys- ja sovitusideoineen. Iskevyys ja groovaavuus kulkevat kummassakin käsikkäin täyden kympin arvoisesti.

Esikoisalbumi “Through the Eyes of the Burdened” ei ole pyörähtänyt stereoistani kuin kertaalleen, mutta väitän silti svenssonien ottaneen ainakin pari jättiaskelta tasokkaampaan suuntaan progen, räyhäyksen ja ihailtavasti soljuvan grooven naittamisessa. Kuten todettua, “Wither” kestää hyvin kuuntelua, isompia karikoita ei löydy ja pystyypä jättiläisestä irrottamaan pari jo valmiiksi erinomaisesta kokonaisuudesta edukseen erottuvaa jalokiveä. Hieno levy.

Eikä se O:lla alkava pumppu nyt ihan jokaisessa käänteessä iskeydy mieleen, vaikka vaikutteet ovatkin enemmän kuin selkeät. Ajoittain verrokki voisi toki olla myös In Mourning tai – hieman yllättäen – jopa Edge of Sanity. Mistähän maasta nämäkin kaksi mahtavat olla kotoisin?

8½/10

Kappalelista:
01. Confined By Evil
02. The Rancorous Paradigm
03. In Hours of Despair
04. Severance
05. Wither
06. Diabolic
07. From Grace To Grave
08. Sundown

https://www.facebook.com/DescendOfficial

Kirjoittanut: Tomi Salmi